Helvi Huttunen os. Hautanen siunattiin haudan lepoon 15.9.2018

Helvi syntyi Senja ja Leander Hautasen perheeseen 5.3.1925 ja kuoli Kyyjärvellä 31.8.2018. Helvi syntyi keskosena ja hän selviytyi sitkeäksi elämän taistelijaksi. Elettiin puutteen aikaa, ei ollut sosiaaliturvaa, kaikkien oli huolehdittava, miten tuli eläneeksi. Leander-isä oli peltiseppä, tehden mm. aikuisten kylpyammeista pienempiin tarve-esineisiin.

Helvin nuoruudesta noin kuusi vuotta oli sota-aikaa. Esimerkiksi talvisota 105 päivää, oli vuosisadan kylmin talvi. Ajattelen tuon ajan olleen pelottavaa ja hämmentävää. Tulevaisuus tuntui varmasti epävarmalta. Elettiin omavaraistalouden aikaa, marjat poimittiin metsästä ja soilta, peruna- ja juuresmaat pihapiirissä. Myöskin sotakorvauksia maksettiin Neuvostoliitolle v. 1954 asti. Oli korttiaikaa ruuan säännöstelyineen.

Helvi tuli äidiksi 25-vuotiaana, saaden ihanan tyttären. Muistan Hautasilla käydessäni Airan, tulimme Amalia-mummoni kanssa, oli kesä ja meille tytöille oli mukavaa aikaa leikkiä. Olimme huolettomia lapsia, ympäristö oli kuin sadusta.

Maailman parasta hapanleipää ja itse kirnuttua voita, jotka Senja oli valmistanut. Mummoni Amalia oli Leanderin sisko, ja hänen sydämellään oli aina ihmisen hengellinen elämä.

Helvin työ Oikarin koulun keittäjänä, johon kuului myös koulurakennuksen lämmitys puilla. Kylmänä aikana lämmitettiin edellisenä päivänä. Myös koulun siistiminen kuului tehtäviin. Aira oli mukana auttaen ikänsä mukaisesti. Kova ja raskas työ sahalla, ei ollut helpoimmasta päästä. Helvi oli miehensä Onnin kanssa myös rakentamassa Sinistä tietä. Ompelutyöt olivat tärkeitä onnistumisia, saada istuva leninki ym. valmiiksi niille, jotka olivat kankaansa Helville tuoneet. Puutarhanhoito oli Helville tärkeää, empä ole nähnyt niin komeita purjoja kuin Helvin puutarhassa. Hän viljeli kaikki näillä leveysasteilla menestyvät kasvit valkosipulista tyrniin saakka. Myös kukkia oli paljon.

1980-luku oli surujen vuosikymmen: Senja-äiti kuoli 1982, aviomies Onni 1983 ja Eino-veli 1986. Alkoi 35-vuoden leskeys. Helvi eli Aattolassa hyvien auttavaisten naapureiden ympäröimänä, jotka auttoivat ja veivät kauppaan. Helvi vietti aikaa tyttären luona Mäntässä talvisin, hän oli onnellinen tyttärensä kanssa vietetystä ajasta ja lapsenlapsista.

Kaiken tämän keskellä voimme luoda katseemme tulevaan. Ilm. 22:1-5: "Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden. Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. He saavat nähdä hänen kasvonsa, ja heidän otsassaan on hänen nimensä. Yötä ei enää ole, eivätkä he tahdo itse lampun tai auringon valoa, sillä Harra Jumala on heidän valonsa. He hallitsevat kuninkaina aina ja ikuisesti".

Ihminen palaa siihen asemaan, johon hän on aikojen alusta tarkoitettu parautensa voimiin ja kauneuteen. Jes 26:19: " Mutta sinun kuolleesi heräävät eloon, heidän ruumiinsa nousevat ylös. Tomuun vaipuneet, herätkää ja riemuitkaa! Sinun kimaltava aamukasteesi virvoittaa maan, ja niin maa palauttaa kuolleet elämään".

"Missä on se silta, joka virran ylitse vie, kun saapuu viimeinen ilta ja päättyy pitkä tie. Siellä minne se johtaa on kaukainen kaunis maa, siellä luotamme lähteneet kohtaa, sydän väsynyt levätä saa".