Kinkku ja tähti

Äitin lapsuuvessa nisu oli harvinaista herkkua. Ei sitä palijon muullon saanu ku jouluna. Jouluks sitä kuulemma leivottiin palijon ja nisukukkoja piti piilottaa, että niitä riitti joulupöytäänkin. Äitin kolome velijeä oli ahaneita nisulle. Ne söi ihtesä tainnoksiin jouluvehenäsestä.

Meillä piparkakkuja leivottiin jo joulukuun alussa. Taikina sai olla viileässä yön yli. Kävin sitä välillä kahtomassa, ettei vain hiiret ollu päässy astiaan. Ja vähän maiston, että onko sopivasti tekkeentyny. Minusta taikina oli parempaa ku valamiit piparkakut. Torttutaikina oli työläs tehä. Viistoistakesäsenä tein sitä ensimmäisen ja viimesen kerran. Keittokirijan kuvissa se näytti helepolta. Taikinaa kaulitaan ja käännetään, voita levitettään usseaan otteeseen ja taas alusta uuvvestaan. Tietäähän sen miten siinä käy ku tekniikka ei oo oikein hallinnassa. Hikisen ja totisen leipurin käsittelyssä pehemonen voi alako pursuamaan taikinan sisältä pöyvvälle. Ei muuta ku vähäks aikaa jäähylle molemmat, leipuri ja taikina. Kovin lehteviä torttuja taikinasta ei tullu mutta olivat voilla leivottuja kumminkin.

Kakkuja leivottiin ainakin kahta sorttia, tiikeri- ja maustekakkua. Äiti sano, että tehhään täytekakku vasta uuvveks jouluks. Luulin pienenä, että viikon päästä tulloo taas joulupukki. Vanhempien ihimisten puhheissa uuvven vuojen päivä oli uus joulu. Äiti teki täytekakkua ja minä sain vatkata kermaa vaahoks. Olin niin innostunu tehtävästä, että vatkasin kerman voille. Itkua piti jauhaa, onkohan äiti vihanen ja milläs kakku nyt kuorrutettaan. Eihän vahingolle mittään saanu, äiti sano käyväsä kuorimassa maitotonkan päältä vähän kermaa ni saahaan kakku kuorrutettua. Koristelin kakun vaaleanpunasilla makkeilla. Sommittelin päällyksen täyteen pieniä kukkasia. Mielestäni siitä tuli oikein hieno uuvven joulun kakku. Kerran äiti teki kinuskikuorrutusta. Se vasta oli herkkua! Kauniin ruskeaa, kiiltävää, sopivan pehemosta ja imelää. Kakkua oli vielä vähän jälellä ku Arvo-serkku tuli morsiamesa kans käymään. Ne istu kahavipöyvvässä, minä vahtasin sivummalla ja jännitin kinuskikakun kohtaloa. Jäihän sitä onneks vielä vähän jälelle. Tarkkaan syötiin loput ja myö kersat nuoltiin vielä kakkupaperikin.

Joulun pyhät pelattiin Afrikan tähteä. Se oli saatu joululahajaks. Linijalan tuvan pöyvvän ympärillä meitä oli iso liuta serkuksia. Ei sitä peliä malttanu lopettaa, het ku tähti oli saatu turvaan pantiin uus matsi käyntiin. Kerttu keitti kahavia ja rupes sitä meille tarijoammaan. Pöytä piti raivata tyhyjäks. Oli monenlaista kastelua ja täytekakkuakin. "Ottakaa, siinä on vielä vähän kakun nurkkaa" Kerttu sano. Het joku kersosta viisasteli:"Miten voi olla pyöreästä kakusta nurkka!" Kyllä meitä nauratti. Mulle on jääny mieleen miten hyvä makuyhistelmä siinä kakussa oli, luumua ja kermavaahtoa.

Kyyjärven Maamiesseuran talolla pelattiin pingoa. Joulun alla se oli tietysti kinkkupingo. Aina-mummu oli antanu minun nuoremmalle velijelle kaks markkaa ja sanonu:"Meeppäs sinä nyt pellaamaan sitä pingoa. Jos voitat kinkun ni pannaan se puoliks." Jännittävä oli peli velipoika voitti kinkun. Ilonen oli varmaan mieli ku kuletti kinkkua pyörän rissalla kottiinpäin. Se oli menny suoraan Lehtokumpuun mummun luo. Kyllä mummu oli ihimetelly ja päivitelly. Kumpikin sai joulupöytään maukkaan kimpaleen. Mahto olla suut hevosenkengällä niin poijjalla ku mummullakin.