Salamasanat

Salamasanat jatkaa Neljän Koon tarinatalkoiden tiellä.

Meillä kaikilla on sanottavaa. Kirjoittamalla sanottavaansa saa syvyyttä. (Harjoittelua se vaatii.)

Kirjoittamalla saattaa saada sanoman tavoittamaan niitäkin, joita puhuttu viesti ei tavoita. (Jaa-a. Tekstiä ei silloin pidä jättää pöytälaatikkoon tai omalle läppärille salasanan taakse.)

Kirjoittamalla voi laajentaa maailmankuvaa. (Kyllä - ei ainoastaan muiden, vaan ennen kaikkea omaansa.)

 

Miksi ihmeessä kirjoitan?

Vastaan vain omasta puolestani.

Tärkein syy on, että satun pitämään kirjoittamisesta. Ajatusten - arkisten, ylevien tai hullujen - käsitteleminen kirjoittamalla on kiehtovaa, avartavaa, yllättävää. Kun kirjoitan, kukaan ei kesken kaiken kyseenalaista viestiäni. Saan antaa tulla mitä tulee. Saan rauhassa palata tekstiin, tarkastella näkökulmia, hioa, hioa ja hioa.

Minulla on tarve saada kirjoittaa. Se on ollut minussa aina. Kirjoittaminen liittyy ajatteluun ja päinvastoin. Kirjoittaminen on itsestään selvää. Se on hengissä pitävää, hengittämistä. Kirjoittaminen on minuuttani. Sanat ovat niin kauniita! Ne ovat tärkeitä ja parhaimmillaan ihmisiä yhdistäviä. Minulle kirjoittaminen on omempi ilmaisutapa kuin puhuminen. Osaan toki kohtuullisesti puhuakin mutta jos valita saan, kirjoitan ajatukseni. Olen elänyt vaiheita, joissa kirjoittaminen on pitänyt siirtää sivuun. Kestänyt olen, mutta pää on suoltanut "tekstiä" silloinkin.

 

Miksi kirjoitan ryhmässä?

Jouduin ylittämään korkean kynnyksen, kun lähdin mukaan kirjoittajaryhmiin. Viihdyn omien ajatusteni seurassa. Välitän ihmisistä, mutta väsyn hälyyn ja jatkuvaan keskusteluun. En hallitse lainkaan ns. small talkia, vaivun omiin ajatuksiini ja putoan kärryiltä.

Kaikki treenaavat nykyisin. Minäkin. Treenaan muiden kuuntelemista, muilta oppimista, palautteen antamista ja vastaanottamista, tasavertaista yhdessä työskentelemistä. Olisinpa lähtenyt tähän aikaisemmin! Olen saanut valtavasti. Olen ollut ryhmäläisten ajatuksista ja hienojen tekstien kuulemisesta ja lukemisesta ihanan väsynyt ja samalla repeämäisilläni ideoiden runsaudesta.

 

Kun Neljän Koon tarinatalkoot -hanke päättyi vuoden 2019 lopussa, kirjoittaminen ei päättynyt. Kaikki aktiivisimmin ryhmien toimintaan osallistuneet jatkavat ryhminä edelleen. Tämä kertoo parhaiten, miten upeasti hanke ja sen vetäjänä toiminut Irma Hirsjärvi onnistuivat.

Kyyjärvellä kokoontuu vajaan kymmenen hengen ryhmä. Mukana on myös kirjoittaja Kivijärveltä sekä minä, karstunen ja yksi nyt ryhmässä aloittava. Ryhmän vertaisohjaajaksi kutsuttuna annoin itsevaltiaasti Kyyjärven ryhmälle nimeksi Salamasanat. Tämä nimi toimii otsikkona Nopola Newsissa julkaisemillemme kirjoituksille. 

Toinen Neljän Koon perustuksille syntynyt ryhmä toimii Karstulassa.

 

Kirjoitamme proosaa ja runoja, faktaa ja fiktiota, kuka milloinkin mitäkin. Yksi tärkeä tavoite on kokeilla monenlaista. Pääasia on aina, että kirjoitamme, kannustamme toisiamme ja ratkomme yhdessä eteen tulevia pulmia. Moni on jossain muodossa julkaissut tekstejään ja nytkin on monenlaisia suunnitelmia ilmassa. Uusia aluevaltauksia vain odotellaan!

 

Tervetuloa seuraamaan meitä Nopola Newsissakin.

 

 

Kunhan

lumiukon maha 

sulaa

rastaille maailma auki

muurahaiset

tallovat oikopolkuja

 

Piirrän ympyrän

kenkieni kokoisen

 

Kesän säästän

kesälle

 

Erja Taipale