Voitaneen todeta, että maatalous-ja karjanhoito on tärkein elinkeino kylän historiassa. Ensin oli kaskeaminen. Kylällä olevien peltojen lisäksi löytyy kylän ympäristöstä metsittyneitä kytöjä kymmeniä hehtaareja. Vielä 1900-luvun alussa pellot olivat varattu viljanviljelylle ja heinää niitettiin karjalle nevoilta ja puronvarsilta. Tehtiin myös lehtikerppuja ja olkiakin syötettiin. Suoheinää saatettiin käydä korjaamassa kaukanakin mm. Kalle Parkkonen teki heinää vielä ennen sotia Kärjensuon niityllä, mikä sijaitsee Hokkalasta noin 10 kilometriä pohjoiskoilliseen. Sinne porskuteltiin jalkapatikassa yli isojen nevojen, niitettiin suoheinää vetisessä maastossa, kannettiin heinät takkavitoilla pielekseen ja yövyttiin itikoiden kiusaamana havulaavussa. Hevosella heinät noudettiin talvella karjan ravinnoksi. Noin 3 kilometriä Hokkalasta pohjoiseen sijaitsevalla Pohjoisnevalla oli vielä 1990-luvulla pystyssä muutama ihmiskäden veistämä riuku. Niiden sanottiin olevan Lamminkankaan Onnin pielesriukuja. Vielä 1950-luvulla jotkut lehmänomistajat keräsivät maantienojan pientareelta ottosia naudalleen.
Maanviljelys oli Hokkalassa valtaosin hevosvetoista 1950-luvulla. Ensimmäinen traktori ilmestyi kylälle 1950-luvun lopulla, kun hokkalalainen Kalle Lassila ja möksyläinen Antti Mäki ajoivat yhteisen pikku Valmettinsa Jyväskylästä kotitanhualle. Tuolloin oli tapana tuoda pikku-Valmetteja ajamalla Jyväskylän Tourulan tehtaalta syvälle Pojanmaalle saakka. Matka Jyväskylästä Hokkalaan on 135 km ja pikku-Valmetin huippunopeus oli alle 20 km tunnissa. Alvar Uusimäki hankki piikkipyörä Fordsonin. Piikit tekivät syvät kuopat, jos sillä ajoi hiekkatiellä. Lauri Uusimäki osti Fordson Majorin, mitä pidettiin siihen aikaan isona traktorina. Paavo Pohjoiskankaalla oli David Brown, mikä oli niin hyvä traktori maasto-ominaisuuksiltaan, että kykeni kulkemaan pikkuista vaille syvässä vedessäkin, mutta ei aivan. Sulo Saukko, Uljas Kotanen, Kauko Pohjonen, Antti Lassila ja Mauno Uusimäki olivat Valmetin omistajia. Myöhemmin oli Juha Saukon iso Fiat turvetuotannossa. Antti Lassilalla ja Mauno Uusimäellä oli vähän aikaa yhteinen leikkuupuimuri.
Hokkalassa 1950-luvulla oli lehmä tai useampi lähes jokaisessa talossa. Muita eläimiä olivat siat, lampaat, mullikat, hevoset, kanat, kissat ja koirat. Matti Nivalalla oli myös hanhia ja kalkkunoita. Yhden lehmän omistajat saattoivat pitää lehmää köydessä niin, että liean toinen pää oli kiinni pystyyn lyödyssä rautakangessa. Eläimien laitumet olivat aidattu riukuaidoilla, kunnes tulivat sähköpaimenet. Aikaisempina vuosisatoina pidettiin lehmiä metsissä syömässä. Hokkalassa viimeisinä lehmistä kävivät metsälaitumella Kalle Parkkosen, Laina Kriivarinmäen ja Elma Keskitalon lehmät 1950-luvulla. Metsään oli aidattu alue, joka alkoi Mäkelänmäen alta, vanhantien pohjoispuolella, ulottui Sammakkolehdon itäpuolelle Pyöreäsaaren kydön laitaan. Aidattu alue oli pituudeltaan n. kilometrin ja leveydeltään ehkä kolmesataa metriä. Aidan korjaamisessa keväisin meni kahdesta kolmeen päivään. Aamulla lehmät vietiin Mäkelänmäen alla olevasta veräjästä aitaukseen, mistä ne ominpäin kellokaslehmän johdolla menivät päivittäiselle kierrokselleen. Ne palasivat veräjälle iltapäivällä kello 16-17 maissa märehtimään ja odottamaan kotiinnoutamista.
Karjatalouden kannalta kovat pakkastalvet, jolloin kaivot kuivuivat, aiheuttivat karjan juotto-ongelmia, tuolloin vesijohdottomassa kylässä. Vettä oli Lamminjärvessä ja kylästä n. 400 m. etelään sijaitsevassa Ruununlähteessä. Lauri Uusimäki teki hevosen parireen ronkeliin punttilankusta parin kuution säiliön, jolla nouti vettä karjalleen.
Lehmäkarja 1950-luvulla Hokkalassa oli maatiaisrotuista: Länsi-Suomalaista ruskeaa, mutta saattoi olla Itä-Suomalaistakin, kun osalla lehmistä oli vaaleita laikkuja. Tuolloin Hokkalassa pidettiin puolentusinan lehmän karjaa suurena. Lauri Uusimäki hankki ensimmäisen ayshire-lehmän kylälle Pohjanmalta 1950-luvun lopulla. Samoihin aikoihin alettiin viedä maitoa Mäkelän Onnin autolla Vimpelin Osuusmeijeriin ja tarkastuskarjakko ilmestyi silloin tällöin kylälle. Hänestä käytettiin nimeä "asistentti". Vähitellen alkoi ayshire-rotu korvata maatiaislehmät. Viimeiset karjatilalliset kylällä olivat Mauno Uusimäki ja Jorma Uusimäki. Molemmat lopettivat lehmäkarjanpidon vuonna 1995, Maunolla oli enimmillään 12 lehmää.
Sulo Saukolla oli porsitussikala. Kun taloon otettiin pieni porsas, se asetettiin pehkukoppaan lämpimään uunin viereen. Paras syöttöastija oli raskas tasapohjainen, valurautainen paistinpannu, se oli niin raskas, ettei porsas voinut sitä kärsällään työntää, juodessaan siitä maitoa. Kesällä vapaana oleva porsas oli hyvin seurallinen. Lähitpä vaikka ajamaan pyörällä, niin porsas lähti seuraamaan. Kun pysäytit ja käsiä paukutellen lähdit kyöräämään sitä takaisin kotipihaan se kyllä pinkaisi pakoon, mutta kun lähdit taas ajamaan pyörällä, se lähti taas seuraamaan. Se oli siinäiässä onnellinen porsas.
Koiria oli mm. Nivalan Jukka ja Uusimäen Reksi kylän kissoista osa oli töpöhäntäisiä.
Kylän pelloista osaa viljellään vielä. Petteri Lassila viljelee perintöpeltojaan Hokkalassa, hän asuu Karsulan Rantakylällä. Juho Parkkonen ja Jorma Turpeinen Vehkaperältä toimivat vuokraviljelijöinä kylällä. Antti Heikkilä on viljelyttänyt Lamminkankaan peltoja ja Jorma Uusimäellä on marjapensaita.
Hannes Keskitalo