Porkkana ja punajuuri

Koulun juhulissa esitettiin monenlaisia ohojelmanumeroita. Niitä piti harijotella ahkerasti, että osas kaikki vuorosanat ulukoa. Ei se niin nuukaa vaikkei mukana ollu yhtään tunnetta, päästeli vain menemään ku vettä vain. Ensimmäisen luokan kevväällä harijoteltiin vuoropuhelua. Minua ihimetytti ja ujostutti ku opettaja Lempi Pennanen vei meijjät omalle puolelleen, kottiinsa, harijottelemmaan. En tiijjä oliko sillä hellalla joku kattila, jota se piti silimällä samalla ku ohojas meitä. Ei siinä mittään, myö istuttiin sängyn laijjalla ja tankattiin vuorosanoja päähän. Ohojelmasta en muista mittään, mutta vissiin se saatiin esityskuntoon.

Kolomannen luokan kevätjuhulissa esitettiin kevätkukkaruno. Siinä oli vuokkoa, rentukkaa ja tais olla voikukkakin. Puvustukset oli tehty reppipaperista. Olin vähän katteellinen, ku tummatukkaset tytöt sai esittää sinivuokkoa ja rentukkaa. Minulle lankes valakovuokon osa. Opettaja Katri Lehtinen meitä ohojas. Ennen esitystä jännitti ankarasti, mutta eipä se loppujen lopuks ollu yhtään hullumpaa elläytyä valakovuokoks reppipaperista rustatut valakoset terälehet päässä.

Yksinlaulussa hermostutti, muistaako sanat ulukoa. Eräskin laulaja oli kuulemma kesken kaiken unneuttanu yhen sanan. Se oli alottanu pari kertaa alusta, ottanu vauhtia, ni viimen oli puuttuva sana löytyny. Siinä oli varma essiintyjä, ei ollu pikkuasiasta moksiskaan.

Muutamissa henkisissä kilipailussa tuli laulettua. Yhtenä talavena oli Keski-Suomen koulujen väliset kilipailut Konginkankaalla. Meitä oli isompi porukka ja linija-autolla sinne mentiin. Matkasta jäi vähän ikävä muisto. Oli liukas keli ja meijjät pyssäytettiin jyrkän mäin päällä. Kaikki tormas uteliaina kurkistelemaan mitä tapahtu. Mulle jäi iäks mieleen se näky. Tukkirekka oli mäin alla ajanu mehtään ja kaatunu. Kaks miestä kanto kuskia pois. Kainaloista ja polovitaipeista roikottivat. Sillä oli päällä harmaat pussihousut ja ristirantunen pusero. Kyllä meni naama totiseks, aattelin het, että onkohan se kuollu. Meijjän piti istua rauhassa oottamassa tien aukiemista. Viimen päästiin jatkamaan matkaa.

Kilipailussa oli pää vähän pyörällä, laulaminen jännitti ja tuo "matkamuisto" oli mielessä. Muistaakseni jokkaisen piti laulaa ensin pakollisena "Metsän laulajaiset". Myö kilipailijat oltiin toisessa huoneessa ja sieltä kututtiin vuoronperrään lavalle. Loppukilipailuun päässeet laulo vielä toisen vappaavalintasen laulun. Pääsin kymmenen parraan joukkoon, opettaja sano, että olin kuuvves. Kottiinpäin matkusti aika hilijasta porukkaa.

Muutamissa juhulissa tuli liijjon laulettua. Kyyjärvi-päivää vietettiin vanhalla koululla. Ohojelmassa oli puhheita ja mussiikkia. Riitta-serkku lausu runon, minä laulon ja Kotkan Arvo oli kuuluttaja. Minä ihhailin ku Arvo osas niin hienosti esitellä: "Seuraavaksi sirkeäsilmäinen Riitta Lehtola lausuu runon." Arvo olikin jo Raahessa seminaarissa, totta se oli jo oppinu esitystaitoja. Minä laulon "Kotimaani ompi Suomi" ja kesken laulun hätkähin, tuliko kertosäe jo laulettua. Voi olla, että se tuli varmuuven vuoks vejettyä kolomeen kertaan. Juhulan jäläkeen juotiin kahavia. Oli pikkuleipiä ja nisukukkoa, joka oli paistunu vähän tummanpuhuvaks. Mutta onhan se tuore nisu aina hyvvää.

Sillanpään Pentti, pankinjohtaja, pyys minua laulamaan Ossuuspankin pikkujoulussa Maamiesseurantalolla. Puhheijjen välliin piti saaha jottain kevennystä ja tunnelmaa. Samettimekossa tukka kammattuna laulon ensin "Heinillä härkien kaukalon". Toinen numero oli "Taivahalla syttyi juuri". Koululaisten suussa se oli vääntyny muotoon: Taivahalla syttyi juuri porkkana ja punajuuri. Siinä laulaissa minua rupes het hirveästi naurattammaan. Oli vaikea saaha teos kunnialla tulukittua. Naama oli varmaan ku Naantalin aurinko. Ei se sunkaan mittään haitannu, eikös pikkujoulussa pijäkkin olla ilonen meininki.

Kuvassa Kyyjärven kansakoulun ekaluokkalaiset v. 1958-59. Opettajana Lempi Pennanen.