Turvallisuuspolitiikka ja välikysymyksiä

Ulkoasiainvaliokunta, jonka jäsenenä olen kolmatta eduskuntakauttani kuulee asiakokonaisuudesta nyt kymmenittäin asiantuntijoita ja valmistaa sen perusteella mietinnön. Kevättäni leimaa siis ainakin turvallisuus ja puolustus mutta myös monet välikysymykset, joista ensimmäinen puhutaan läpi tulevana keskiviikkona. Välikysymyksen jätti Perussuomalaiset Vasenryhmällä vahvistettuna ja kärkenä on STX-telakan kohtalo. Ennen sitä oppositiojohtajat Timo Soini ja Juha Sipilä väittelevät pääministeri Kataisen kanssa eduskunnan avajaiskeskustelussa Suomen tilasta ja tulevaisuudesta. Luvassa on taatusti vauhtia ja säpinää.

Hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon sisältö ja käytännön toiminta ovat keskenään ristiriidassa. Selontekoa valmisteltiin aluksi jättämällä oppositio kokonaan syrjään ja vasta kovien vaatimusten jälkeen vahvistettiin valmistelua seuranneen parlamentaarisen komitean mandaattia. Uudistusta ei kuitenkaan valmisteltu riittävän laajapohjaisesti, kuten meillä aina ennen on tehty.

Presidentti Niinistö korosti valtiopäivien avajaisissa parlamentaarisen katteen merkitystä mittavissa uudistuksissa. Nykyhallitus pyyhki parlamentarismilla pöytää niin Turpo-selonteon kuin kuntarakennelain ja sosiaali-terveysuudistuksen valmistelussa. Kaikkein välttämättömin osuus eli puolustuksen pitkän tähtäimen suunnittelu jätettiin kaiken lisäksi selonteon ulkopuolelle, kun hallitus erikseen teki päätökset lakkauttaa varuskuntia. Näiden päätösten seuraukset maakunnille ovat kovat ja lisäävät entisestään monien alueiden ahdinkoa. Turpo-selonteossa olisi tietenkin pitänyt linjata Puolustusvoimien vuoden 2015 jälkeisen rahoituksen taso. Tätä tärkeätä päätöstä hallitus ei siis kyennyt tekemään. Kuluvalla kaudella puolustusministeriön hallinnonalalta leikataan keskimäärin kaksi kertaa enemmän kuin muilta sektoreilta maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaa lukuun ottamatta.

Hyvää selonteossa on pohjoismaisen turvallisuus- ja puolustusyhteistyön korostaminen ja varautuminen kyberuhkiin uudella strategialla.

Kyberrikollisuus on yksi voimakkaimmin lisääntyviä rikollisuuden lajeja. On selvää, että hyvin toimiva kybertoimintaympäristö on Suomelle kilpailuetu ja parantaa varmasti Suomen houkuttelevuutta investointikohteena.

Kyberturvallisuuden ympärille onkin nyt kehittymässä vahvaa tulevaisuuden vientiteollisuutta. Kotikaupungistani Jyväskylästä on tulossa alan korkeakoulutuksen keskus. Jyväskylän ammattikorkeakoulussa käynnistyi kaksivuotinen kyberturvallisuuden koulutusohjelma, jonne oli erittäin paljon hakijoita. Sen englanninkieliset opinnot johtavat ylempään ammattikorkeakoulututkintoon. Jyväskylän yliopistossa puolestaan alkaa syksyllä informaatioturvallisuuden maisterikoulutus. Yliopiston tietotekniikan laitos sai Tekesiltä tuntuvan rahoituksen Cyberwar-hankkeelle. Siinä kehitetään innovatiivista tietojärjestelmien turvaamiseen liittyvää menetelmää yhdessä yhdysvaltalaisten ja israelilaisten tutkijoiden kanssa. Liiketoimintapotentiaaliksi tällä alalla on arvioitu jopa kymmeniä miljardeja.

Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa pitäisi vastedes linjata vuosittain. Ulkopolitiikan toimintaympäristö muuttuu yhä nopeammin ja uusien uhkien mahdollisuus lisääntyy koko ajan. Olisi erittäin perusteltua, että eduskunta saisi vuosittain pääministerin ilmoituksen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkamme tavoitteista ja myös toiminnasta kansainvälisissä järjestöissä.

Puolustushallinnon arvio Puolustusvoimien rahoituksen lisätarpeesta on noin 50 miljoonaa euroa vuonna 2016 ja asteittain 150 miljoonaa euroa vuoteen 2020 mennessä plus vielä indeksikorotukset tähän päälle. Näihin arvioihin on syytä suhtautua kaikella vakavuudella, jos aiomme pitää koko maan puolustukseen perustuvan järjestelmämme uskottavalla tasolla.

Hallitus ei ole lainkaan noteerannut eduskunnan hyväksymää lausumaa, jossa edellytetään, että hallitus tuo suomalaisen puolustusteollisuuden tulevaisuutta turvaavan linjauksen eduskunnan käsittelyyn. Selonteossa koko asia on kuitattu parilla vaatimattomalla lauseella. Eurenco Vihtavuoren ruutitehdas Laukaassa on esimerkki puolustusteollisuuden murenemisesta ja valtion välinpitämättömyydestä. Ellei valtio vihdoin tule mukaan turvaamaan ruutitehtaan tulevaisuutta, menetetään Keski-Suomesta 200 työpaikkaa lisää niiden satojen jo menetettyjen lisäksi, jotka varuskuntien ja varikkojen lakkauttamiset aiheuttavat. Jos Eurenco-Vihtavuori joudutaan ajamaan alas, häviää Suomesta myös ruutiosaaminen. Ministeri Haglund ( rkp) on useaan kertaan korostanut, että ruutitehdas on syytä säilyttää huoltovarmuutemme vuoksi. Haglundin ja muiden ministerien toimet ovat kuitenkin toistaiseksi jääneet puheen tasolle. Eurenco-Vihtavuoressa kello käy, eikä ministeriä vieläkään näy !

Aila Paloniemi
kansanedustaja ( kesk)
Ulkoasiainvaliokunnan jäsen
Jyväskylä-Kyyjärvi
www.ailapaloniemi.net