Aino Pölkki nukkui pois

Aino Ester Pölkki e. Hiekka syntyi 28.6.1922 Pölkissä Helena ja Aarne Hiekan perheen lapsena. Vanhempi veli Uuno kaatui jatkosodassa syksyllä 1941. Hiekan perheessä oli 4 lasta, joista elossa on Valma sisar. Aino kävi kansakoulun Pölkissa ja oppi maatalon töihin jo lapsena. Avioliittoon hänet vihittiin Elias Pölkin kanssa kesällä 1940.

Yhteinen koti oli Pölkin Suokannassa Eliaksen kotipaikka. Nuoren aviomiehen isänmaan ääni kutsui uudelleen sotapalvelukseen kesällä 1941 ja Annikki tytär syntyi isän ollessa sodassa. Sodan päätyttyä alkoi rauhan työt. Aino ja Elias viljelivät Suokannan tilaa ja hoitivat karjaa. Aino hoiti karjaa ja teki kodin työt. Hän oli oppinut raskaaseen ruumiilliseen työhön. Aino oli luonteeltaan ahkera ja sisukas. Iloa Ainolle ja Eliakselle toi Annikin poika Keijo, joka lapsesta saakka kasvoi mummolassa ja kävi koulut Pölkissä ja Kyyjärvellä. Elias puoliso nukkui pois tammikuussa 1984. Aino sinnitteli sen jälkeen vielä hetken karjan kanssa, mutta aikanaan oli luovuttava karjan pidosta. Hän eli kotonaan Suokannassa elämänsä loppuun saakka ja sai elää  lähes kolme vuosikymmentä leskeyden aikaa. Aino oli vahva persoona ja loppuun saakka oli selvillä omista ja yhteisitä asioista. Jos jokin asia oli epäselvä, hän otti selvää. Aino osallistui seurakunnan ja eläkeliiton toimintaan aktiivisesti. Monet ruskaretket tehtiin Lappiin. Aino sai nähdä jälkeläisensä 5.polveen saakka. Ainolle olivat omat läheiset tärkeitä, lastenlapset ja Ville tytön poka, joka monet kesät vietti mummolassa. Keijon kuolema 8 vuotta sitten oli Ainolle ja kaikille läheisille suuri suru niinkuin Jarin elämänkumppanin menetyskin. Hän tunsi kiitollisuutta naapureille, jotka vanhuuden päivinä auttoivat ja aivan erityisesti naapurin Maunolle. Mauno piti Ainosta huolta kuin omasta äidistään. Ainon toive täyttyi, eikä tarvinnut mennä kotoa laitokseen. Viimeisenä iltana hän itse tilasi ambulanssin kotiinsa ja seuraavan aamun koitteessa 19.4. hän nukkui  pois. Ainoa jäivät kaipaamaan Annikki tytär, lapsenlapset viidenteen polveen, sukulaiset ja muut ystävät.

Ainon siunauksen Kyyjärven kappelissa toimitti khra Olavi Vallivaara, kanttorina oli Lotta Vallivaara ja suntiona Alpo Noponen. Muistotilaisuus oli Kivirannassa, jossa kirkkoherra puhui, yhdessä laulettiin virsiä ja adressit lukivat Aino mummon läheiset Ville Mantere ja Jari Mantere.