Klamouria maamiesseurantalon lavalla

Lajit oli aika monipuoliset. Siellä oli piirustus- ja kirijotuskilipailu, laulua, lausuntaa ja puhheen pitämistä. Sarijoja  oli alle ja yli 15-vuotiaille. Muutama aikuinen piti niitä puhheita. Osallistujat oli pääosin  koululaisia ympäri pitäjää. Meikäläinenki oli mukana laulussa ja lausunnassa. Myö harijoteltiin opettajan joholla. Muutaman kerran harijoteltiin oppitunnin aikana koulun keittolassa. Se oli tyhyjillään ku Parkkosen Anna, keittäjä, oli saanu jo lapset ruokittua, astiat tiskattua ja lähteny kottiin.

Kilipailupäivä oli meleko jännittävä. Syvän löi tuhatta ja sattaa ja käit hikos ku vuoroaan ootteli. Pyhäkamppeet oli monella essiintymisasuna. Mulla oli tummansininen samettimekko, siinä het oikein pitsikaulus ja nappaskengät pisteenä iin päällä.

Jokkainen kävi vuorollaan näyttämöllä esittelemässä taitojaan. Tuomaristo istu etupenkissä ja ylleisöä oli tupa täynnä. Iliman säestystä laulettiin. En muista minkä laulun laulon mutta runo oli "Hyttynen ja muurahainen". Hyvin ne vissiin meni eikä sanat unehtunu.

Iltasella oli palakintojenjako"kaala". Tuomaristo oli teheny päätöksesä, piirustukset ja kirijotukset oli arvosteltu jo etukätteen.

Minun piti lähteä "iltakaalaan" äitin kans.Sen verran tulokset poltteli, että lähin tyttöjen kans etukätteen menemään ettei vain myöhästy. Äiti oli vielä lypsämässä lehemiä.

Vihon viimen alettiin tuloksia julukasta ja palakintolusikoita jakkaa. Hyvinhän sitä tuli pärijättyä kummassakin lajissa. Äitikin oli lehemäntilluulta kerinny ylleisön joukkoon. Totta se oli vähän ylypeä ku kävin näyttämöllä palakinnot niiaamassa. Pitsikauluksinen hieno samettimekko mulla oli päällä, mutta jalassa parraat päiväsä nähäneet kumikengät (kumisaappaat). Äitiä se oli vähän harmittanu. Olin vissiin arvellu, että ennää ei tarvihte ottaa nappaskenkiä völijyyn.