Kevättä vastaanottamassa

Viime vuonna Reinin risteilymme huhtikuun lopussa päättyi Amsterdamiin ja kukkanäyttelyyn, mutta tosi kylmässä ilmassa. Tänä vuonna päätimme Härkösten kanssa kokea Alankomaiden upean lämpimän kevään kukkaloistoineen nyt, sillä eihän voi olla kahta niin kylmää kevättä peräkkäin!  Mutta näköjään voi!! Olimme ottaneet kaiken varalta lämpimiä vaatteita mukaan; pojat pitkät kalsarit ja me tytöt sukkahousut ja ne osoittautuivat olevan todella tarpeen. Sää oli samanlaista kuin täälläkin, lämpöasteita 8-14 ja pilvistä. Sateita onneksi ei osunut kuin yhdelle iltapäivälle ja senkin aikana olimme syömässä 1-1,5 tunnin lounasta. Alankomaat( eli Hollanti ja Belgia)  ovat kärsineet todella kylmästä talvesta  ja hyisestä keväästä tänä vuonna, kevät on kuulemma 3-4 viikkoa myöhässä.

Aloitimme matkamme maanantaina huhtikuun 15. päivä. Kyyjärvellä oli silloin täysi talvi. Tapio oli ollut edellisen viikon torstaina hiihtämässä ja hanki oli kantanut hyvin, lunta noin 60 cm. Kun tulimme takaisin Kyyjärvelle 22. päivä ,lumesta ei ollut tietoakaan paitsi jossain ojan pohjissa.

Matkamme nimi oli "Myllyjen ja kukkien Hollanti sekä taiteen ja timanttien Belgia". Se oli seniorkurssien järjestämä eli vain 55 + voi sille osallistua. Kaikki osallistujat olivat 55+ , mutta eivät kaikki olleet työelämän taakseen jättäneitä emmekä opettajia. Emme tunteneet ketään  matkalaisistamme ja hämmästyimme, miten paljon ns. seniorikurssilaiset tekevät vuosittain matkoja ja miten laajoja ( Alaska, Kanada, Australia,Uusi Seelanti, Islanti, patikkamatkat Itävaltaan jne).

Matkaohjelmamme oli tiivis ja omaa vapaata aikaa jäi tosi vähän, mutta tietoa ja kokemista ja näkemistä sitäkin enemmän. Lensimme maanantaina 15. päivä  Helsingistä Amsterdamiin ja tutustuimme juuri uudelleen avattuun Rijskmuseumiin ja Rembrantin kuuluisimpaan työhön Yövartio ja ajelimme opastetulla bussikiertueella ympäri kaupunkia. Kaksi yötä olimme Rotterdamissa ja teimme kiertoajelua ympäri Hollantia ja seuraavat kolme yötä vietimme Belgian Antwerpenissä tehden tutustumiskäyntejä lähiympäristöön. Kuvat varmaan kertovat enemmän.

Kaksi valtiota, niin lähellä toisiaan. Luulisi, että ne muistuttavat toisiaan tai että ihmiset ovat samanlaisia asenteiltaan ja suhtautumisessaan eri yhteiskunnallisiin asioihin. Mutta suurin ihmetyksen aihe oli meille niin kuin Tuulalle ja Ilkallekin se, että Hollannissa on vahva itsetunto ja me-henki: on  meidän kuningatar (vielä silloin, mutta nyt meidän kuningas), heillä on meidän maa ,meidän  kansa, me olemme hollantilaisia. Kansallisuusaate on ehkä ymmärrettävissäkin kun tilastomittaukset osoittavat, että maasssa on alkuperäisväestöä  tänä päivänä 60 %  ja muualta tullutta ( eli ei kristillistä )jo yli 40 % mutta noin 20 vuoden kuluttua maassa on hollantilaisia vain 40 % . Rasistiset vitsit ja tietynlainen hienoinen syrjintä ja ennakkokäsitykset on aistittavissa esim. valtion oppaan puheesta. Hollantilainen rakastaa maataan  ja osoittaa sen.

Kun menimme Belgiaan, meille kerrottiin, että belgialaiset eivät tunne olevansa mitään kansallisuutta,  heillä on vain kuningas (mutta ei meidän kuningas) ja että belgialaiset jakaantuvat sen mukaan mitä kieltä he puhuvat: ranskankieliset haluaisivat kuulua Ranskaan ja hollanninkieliset Hollantiin. Myös uskonto jakaa Belgian väestöä: kalvinisti on hollantilainen , katolinen on ranskankieliseen kuuluva. Eli Belgiaa jakaa sekä kieli että uskonto. Voisiko  ajatella että Belgia sinänsä on yhtä yhtenäinen kuin  Euoroopan Union   vai ??

 Ps. Jutun pääkuva on Rauhanpalatsin rautaportti. Vredespalaisissa toimii kansainvälinen tuomioistuin.