Margit täytti 80 vuotta

Pyöreät vuodet täyttyivät Margit Korpeisella jo sunnuntaina 5.5. Hän kuitenkin karkasi juhlapäiväksi ystävän kanssa muualle, eivätkä omat perheenjäsenetkään tienneet, missä päivänsankari on. "Olisivat kuitenkin tulleet perässä", arvelee hän. Olohuoneen pöytä on täynnä kukkia, joten synttäreitä on saanut viettää sitten jälkikäteen useampanakin päivänä. On ollut mukava, kun ystävät ovat käyneet. Ei tule aika niin pitkäksi.

Margitin (os. Kriivarinmäki) lapsuus- ja kouluvuodet kuluivat Alajärvellä, Möksyn ja Hokkalan rajamailla, maanviljelyskodissa suuren sisarussarjan keskellä. Kahdeksasta sisaruksesta kuusi on vielä elossa, siskot ja veljet asuvat kohtalaisen lähellä Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla. He pitävät jatkuvasti yhteyttä toisiinsa. "Yksi sisko soittaa joka aamu ja varmistaa, että olen päässyt sängystä ylös ja kaikki on hyvin." Myös muut sukulaiset muistavat ja huolehtivat.

Margit puhuu lämpimästi kaikista rakkaistaan; heidän perheensä, työnsä ja opiskelunsa ovat monesti mielessä ja hyvässä muistissa. Vaikka usein on ikävä Vilhoa, on lohdullista, että lähellä on paljon muita tärkeitä ihmisiä, jotka tuovat iloa ja turvallisuutta elämään. Pojat Hannu, Heikki ja Esa sekä kaikki kuusi lastenlasta ovat Margitin sydämellä päällimmäisinä, heidän nimensä vilahtelevat tuon tuosta jutellessamme.

Nuorena neitona Margit keitteli Hokkalan koululaisille ruokaa ja oli Kyyjärvelle muutettuaan töissä kahvilassa. Hän kertoo ensitapaamisestaan Vilhon kanssa: "Sieltä se löytyi maantieltä. Oltiin kävelyllä, Vilho tuli pyörällä vastaan ja juteltiin, mutta seurustelu alkoi vasta vähän myöhemmin."  Kihloihin mentiin v. -53 ja Kirkkoherra Martikainen vihki heidät avioliittoon v. -55. Margit oli Hautalanmäellä ensin miniänä 15 vuotta, sitten emäntänä. Rakennettiin uusi tupa ja navetta, hoideltiin lehmiä, mulleja ja sikojakin. Margit hoiti myös Vilhon taksiyrityksen kirjanpidon ja opasti siihen myös uuden sukupolven, kun tuli aika antaa yritys Esa-pojan hoitoon. Noin 17 vuotta sitten muutettiin pienempään asuntoon, keskelle kirkonkylää, Kyyjärven ainoaan kerrostaloon. Vilho nukkui pois kaksi vuotta sitten keväällä 2011. "Milloinkaan ei riidelty, vaikka joskus oltiinkin asioista eri mieltä, Vilho oli sellainen hiljainen ja rauhallinen mies." Hänen lauluaan ja kanteleensoittoaan Margit kaipaa usein.

Käsityöt ja puutarhanhoito ovat olleet Margitille rakkaita harrastuksia. "Hautalanmäellä oli hirveästi kukkia. Kerran saatiin palkintokin pihakilpailussa." Kaikenlaista on tullut myös kudottua, kankaita, mattoja, poppanoita, "mitä milloinkin, sen minkä maatalouden töiltä ehti."

Suuri muutos elämään tuli noin seitsemän vuotta sitten, kun Margit halvaantui. Sairastuminen suretti aluksi kovasti, siitä ei tahtonut pystyä puhumaankaan. Mutta sisukas Margit ei antanut periksi, vaan päätti, että tästä on vain yritettävä eteenpäin. "Jos masentuu, niin ei tule mistään mitään." Hän kehotti saman kohtalon kokenutta huonetoveriakin, että "sinä et täältä selviä, jos et itse yritä".

Ja hyvin Margit pärjäilee kotona, keittelee vieraalle kahvit ja laittaa monenlaiset herkut pöytään. Yhdellä kädellä se sujuu vähän hitaammin, mutta sujuu kuitenkin. Minnekä tässä nyt kiire olisikaan? Vanhat ystävät pitävät yhteyttä soittamalla, joskus menee monta tuntiakin puhelimessa. Aivan erityisen tärkeitä ystäviä ovat Maija ja Kaisa. "Maija on hyvä naapuri, hän on turva tilanteessa kuin tilanteessa. Kaisa käy usein ja leipoo kaikenlaista." Kahvipöydän munkitkin ovat Kaisan tekemiä. On turvallista asua yksin, kun lähellä on huolehtivia lähimmäisiä. Kerran kuussa käy siivooja, omat siskot siivoilevat muulloin. Ruokapalvelusta tulee lämmin ruoka kolme kertaa viikossa.

Seurakuntakerho on Margitille tärkeä. Siellä on paljon ystäviä ja hyvä vetäjä. Myös kirkkoon hän haluaa tulla aina, kun se vain on mahdollista. Margitin olemuksesta paistaa tyytyväisyys ja luottamus Jumalan johdatukseen. Siinä on meillä nuoremmillakin paljon oppimista.

Lämpimät syntymäpäiväonnittelut vielä Margitille ja Taivaan Isän siunausta jokaiseen päivään!