Saarenkedot toivat terveisiä Etelä-Sudanista

Etelä-Sudan itsenäistyi heinäkuussa 2011. Silloin menivät myös Evankeliumiyhdistyksen ensimmäiset lähetit, Antti ja Liisa, sinne. Kyyjärven seurakunta sai olla alusta asti tukemassa heidän työtään siellä. Paikka ei ole helpoimmasta päästä, sillä jo olosuhteet ovat rankat. Lämpötila on noin +40 astetta melkeinpä yötä päivää. Ilmastoinnista on turha puhuakaan, sähkön saanti on arvoituksellista ja vettäkään ei ole tuhlattavaksi asti ja kaikki juomavesi on suodatettava. Ei ihme, että lavantauti ja malaria riehuvat yleisesti!

Itsenäistymistä edelsi 25 vuoden sota. Miehet olivat sodassa ja naiset ja lapset piileksivät viidakossa vaikeissa olosuhteissa. Liisa on ihmetellyt ja kysellyt naisilta, että miten te jaksoitte silloin elää ja miten te jaksatte nyt elää kaikkien niiden sodan julmuuksien kokemusten kanssa, joita jouduitte kokemaan ja näkemään. Kaikilla naisilla on vain yksi selitys jaksamiseen: Emme me olisi jaksaneetkaan ilman Jumalaa!

Sodan jäljiltä maa on vielä alkutekijöissään. Kaikki on köyhää. YK ruokkii koko ajan kahta miljoonaa eteläsudanilaista. Hedelmällinen maa on täynnä miinoja, jotka pitää raivat pois ennen maanviljelystä. Lisäksi kokonaiselta sukupolvelta jäi maaviljelystaidot oppimatta sodan takia. Mutta mahdollisuuksia on! Hedelmällisen maan lisäksi maassa on öljyä ja muita rikkauksia. Vaikeutena on ollut, että öljyputket öljyn vientiä varten ovat kulkeneet Pohjois-Sudanin läpi, mikä on aiheuttanut kitkaa. Ja vasta pari viikkoa nyt on öljyä saatu hyödynnettyä!

Rikkautena on myös lapset ja usko Jumalaan. Lapsia on paljon. On pari "lapsiseurakuntaa", joissa keski-ikä on 13 vuotta. Aikaisemmin Antti teki matkan Ugandan rajamaakuntaan ja yhtenä päivän siellä kastettiin noin 200 lasta ja nuorta! Heillä ei aikaisemmin ole ollut mitään kosketusta kristinuskoon ja Sanan nälkä ja jano on kova! Hiiskahtamatta he kuuntelevat opetusta. Mitään virnuilua, mitä täällä konfirmaatioissa joskus näkee, ei ole, vaan kaikesta näkee, miten tosissaan he ovat.  

Etelä-Sudanin piispa vieraili viime kesänä Suomessa ja häneen maamme kauneus puhtaus ja hyvinvointi tekivät suuren vaikutuksen. Hän oli sanonut Antille, että kyllä täällä varmaan vanhemmat sukupolvet ovat rukoilleet paljon, kun  tätä maata on näin siunattu! Näin varmaan onkin, mutta vieläkö riittää rukoilijoita? Yksi Etelä-Sudanin ministereistä oli halunnut esittää Antille yhden pyynnön välitettäväksi meille suomalaisille ja kyyjärvisille. Se ei kuulunut,että lähettäkää meille rahaa, vaan: rukoilkaa Sudanin kansan puolesta! En ehtinyt Antille sanoa, että veisikö viestin Etelä-Sudaniin, että jaksaisivatko he myös rukoilla meidän puolesta, että meidänkin uskomme vahvistuisi ja saisimme samanlaisen Sanan nälän täällä kuin Sudanissa! Meillä on sieltä myös paljon saamista ja oppimista!

Yksi Kylätuvalla olleita kuulijoista sanoi kauniisti, että voi kun lottovoiton saisi, niin lähettäisi sen Etelä-Sudaniin! Niinpä niin! Mutta jokainen arvan ostaja ja leivonnaisten ostaja ja leipoja on jo mukana Jumalan työssä! Ja siinä työssä Jumalan siunaus voi tehdä pienen suureksi. Kiitos sinulle, kun olit ja olet mukana jatkossakin Etelä- Sudanin työssä !