Kerttu Halmesaari 90 vuotta!

Kerttu Halmesaari (o.s. Järvinen) syntyi Vehkaperällä Korkeassa-ahossa 4.7.1923 perheensä toiseksi vanhimpana lapsena Katri-siskon jälkeen. Kertun jälkeen perhe kasvoi vielä kahdella lapsella - Yrjöllä ja Ellillä. Elli syntyi muutama kuukausi sen jälkeen, kun isä lähti Amerikkaan "kultaa vuolemaan". Kerttu oli tuolloin 4-vuotias. Äidiltä vaadittiin sinnikkyyttä ja kekseliäisyyttä, kun jäi kotiin neljän pienen lapsen kanssa. Amerikassakin alkoi lama 20-luvun lopulla, joten ihan kultaa siellä ei silloin vuoltu. Isä ei koskaan palannut kotiin, mutta lähetti kyllä perheelle joskus jotain, mitä pystyi.

Äiti rakennutti perheelleen oman kodin, jossa elettiin onnellisesti, vaikka niukasti. Lisätuloja äiti hankki mm. kankaita kutomalla. Äiti kuoli, kun Kerttu oli 16-vuotias. Lapset jäivät elämään keskenään. Kerttu hoiti ja lypsi omat lehmät ja Katri-sisko kävi hoitamassa naapurin lehmät ja hevoset.

Koulukaverista Armas Halmesaaresta tuli Kertun aviomies. Rakkaus roihahti viimeistään silloin, kun Armas tuli kotiin rintamalta ja tullessaan poikkesi huilaamaan Kertun kotiin. Katri-sisko käski Kerttua keittämään Armaalle korviketta. Siinä Armas sitten kysyi Kertulta, olisiko tämä kotona illalla, jos Armas tulisi uudestaan käymään, välillä kotona saunassa käytyään. Olihan Kerttu! Tammikuussa 1945 mentiin kihloihin ja 16.6. samana vuonna heidät vihki avioliittoonn Kyyjärven Evankeliumiyhdistyksen rukoushuoneella pastori Halme.

Avioliitosta syntyi seitsemän lasta: Tuula, Taisto, Terttu, Marketta, Juhani, Marja-Liisa ja Arja. Avioliiton 12 ensimmäistä vuotta Kerttu oli miniänä Armaan kotona ennen kuin tehtiin sukupolvenvaihdos. Kerttu oli suuren perheen äiti ja hoiti kodin, lehmät, lampaat ja siat. Armas kulki töissä Metsähallituksella. Onnellista yhteistä elämää Armaan kanssa kesti 54 vuotta aina Armaan kuolemaan elokuussa 1999. Seuraavan kesän alussa Kerttu muutti kirkolle.

Kerttu elää sosiaalista elämää. Sukua on omasta takaa, niin että puhelin käy kuumana ja oven saranat ei ehdi ruostumaan. Vävyjen ja miniöitten kanssa Kerttua on onnitanut hyvin - kaikkien kanssa on hyvät välit eikä yhteisestä elämästä huumoria ja leikinlaskua puutu! Todellista rikkautta on se, että lastenlapsia on 23 ja lastenlastenlapsia on tällä hetkellä 32 ja kahden syntymää odotellaan! Valtavat lankamäärät muuttuvat Kertun käsissä villasukiksi vuoden mittaan, kun jokainen isompi ja pienempi jalka pidetään lämpimänä  äidin, mummun ja isomummun tikkaamilla sukilla. Ja riittää niitä vielä muillekin!

Lisäksi Kertulla on ystäviä, joiden kanssa on vietetty iloiset hetket ja tehty monet iloiset retket! Kerttu on myös seurakuntakerhon kantavia voimia. Jos ei Kerttua näy kerhossa, niin tietää, että poissaololle on joku hyvä syy!

Joka Kertun tuntee, tietää, ettei hetikään kannata kaikkea ottaa todesta, mita Kerttu puhuu. Kertulla on nimittäin aika usein joku jekku mielessä! Huumori onkin Kertun salainen ase, jonka avulla käännetään huonommatkin päivät aina paremmiksi. Kertun mukaan mikään ei vanhenna ihmistä enemmän kuin se, että näkee aina vain, että kaikki on huonosti! Tuota taitoa ottaa vastaa sekä hyvät että huonot päivät ja laittaa päällimmäiseksi paremmat on Kertunkin elämässä tarvittu. Ja ihan vilpittömästi Kerttu sanoo, että päivääkään en vaihtaisi pois! On varmaan helppo yhtyä virteen 470: "Halki elinpäivieni tieni hän on avannut. Riemut murheet matkalleni viisaasti on jakanut. Vaikeinakin päivinä Herra oli lähellä, rakkauden voimin kantoi, murheeseenkin toivon antoi."

Toivotamme Kertulle paljon onnea ja Taivaan Isän siunausta jokaiseen päivään!