Sukujuuria tutkimassa

Vuan on kestännä tämä mutt ee se kaakana ennee ole! Mittees sitä sitten, suattaapi olla että niin on juttu nyt valamiina että muutako rupiat vuan lukemahan.

Kolme eksyneen näköistä nuorta henkilöä marssi pankkiin. "Does anyone here speak English...?" Puhutaanko täällä Amerikan kieltä? Tästä alkoi päivän mittainen seikkailu, joka ei varmastikaan unohdu niin kyyjärviläisiltä kuin Lisaltakaan, nuorelta amerikkalaiselta, joka etsi Kyyjärveltä sukujuuriaan. Ja kyllähän niitä löytyi.

Lisa aviomiehineen sekä reissusta mukaan tarttunut maailmaa reissaava australialaistyttö olivat samaisen aamuna lähteneet Helsingistä ajamaan Kyyjärvelle mukanaan pari dokumenttia puhelimessa, jonka mukaan Lisan isoisoisä sekä isoisoäiti, Selma Mäntynen ja Henrik Nieminen, olivat lähtöisin Kyyjärveltä. "Onko se Kyyjärvi tässä? Emme olleet oikein varmoja, näimme kyltin ja ajoimme jonkin matkaa, mutta sitten ei näkynyt enää talon taloa joten palasimme takaisin tänne..." Meitä vähän nauratti, kyllähän se aikalailla tässä kohtaa on. "Entäs onko täällä ketään Niemisiä tai Mäntysiä, jos vaikka menisimme koputtelemaan oville?" Tässä kohtaa nauratti taas; mistäs sitä sitten aloittaisi... Siinä sitten tutkimme porukalla dokumentteja Lisan puhelimesta ja päätimme soittaa Mäntysen Tapiolle. Tapio pyysi lähettämään nuoret hänen luokseen, mutta ennen sitä  lähetimme porukan vastapäätä Mediamylläreiden huomaan tulostamaan dokumentteja. Jäin ääneen pohtimaan, että minkäs takia en lupautunut esittelemään Kyyjärveä töiden jälkeen... Taisi olla rouva Lautanen, joka käski juoksemaan mylläreiden toimistolle ilmoittamaan, että olen käytettävissä. Ja niinhän minä tein. Aaro oli lupautunut viemään kaikesta avusta ja innokkuudesta hämmentyneet nuoret Tapion luo, joten sovimme, että tulevat sitten takaisin pankille kun Tapion luota ehtivät.

Tapio totesi, että eipä ole hänen heiniään tämä suku, mutta Aaro neuvokkaana poikana tajusi soittaa myöskin sukututkimuksta tehneelle Mäntysen Antille. Ja kyllähän sieltä löytyikin sukulaisia vaikka millä mitalla! Iltapäivän puolella saimme porukan takaisin pankille uuden informaation kera. Selvisi, että Lautakankaalta löytyy sukulaisia, joten ei muuta kuin soittoa Jyrkille. "Täällä olisi Ameriikan sukulaistyttö, saako tulla kylään?" Seuraavassa hetkessä sitä sitten oltiinkin jo menossa Aaron johdolla sukulaisia tapaamaan. Kuvia otettiin ja lehmiä paijailtiin varttiserkku Jyrkin johdolla. Oli siinä ihmettelemistä!

Päätimme pitää pienen miettimistauon Pöhölökönkankaalla, joten suuntasimme vaihteeksi meille. Äiti siellä jo suunnittelu, että mitä ruokaa keksisimme näinkin nopealla aikataululla, yhden ollessa kasvissyöjä ja toisen raavas lihansyöjä. Äiti jäi keittiöön hääräämään, kun me suuntasimme isä taksikuskina Lahtisen Taistolle. On kyllä sen verran tietoa, kiinnostusta ja tarinankertojan vikaa siinä miehessä että ovat tainneet Amerikassa asti kuulla ylistyssanoja. Sukelsimme oikein kunnolla historian lehtien havinaan ja saimme selville, että Henrik Mäntynen ensimmäinen, Lisan isoisän isä oli sieltä lähtöisin. Sukua löytyi jo viidennessä polvessa, ei tainnut pieni ihminen aavistakaan mitä kaikkea päivä tuo tullessaan! Taistolta löytyi jos jonkinmoista dokumenttia (1800-luvulle asti), tarinaa ja vempelettä ja niitä sitten yhdessä ihmeteltiin. Lisa imi itseensä tietoa sitä mukaa kuin sain tulkattua. Mikä mahtava päivä!

Sen verran kiireinen päivä oli takana, että kyllä se ruoka sitten maistui! Äiti oli loihtinut pöydän koreaksi, kattauksestakin räpsittiin kuvia ennen pöytään istumista. Jälkkäriäkin oli tarjolla, ja kyllähän siinäkin oli ajatus ollut mukana; lakkoja ja vaniljajäätelöä. Siitä oli hyvä lähteä vielä ottamaan muutamat kuvat järvestä ennen toista viiden tunnin ajomatkaa.

Lisan kanssa olen sähköpostin välityksellä käynyt kirjeenvaihtoa, joten tässä vielä kerran yhteisesti kaikille mukana olleille: "Kiitos, kiitos, kiitos! Missään ikinä en ole tavannut yhtä ystävällisiä, avuliaita ja runsaskätisiä ihmisiä. Teitte päivästämme unohtumattoman! Perheeni täällä Amerikassa on todella innoissaan kaikesta siitä mitä saimme päivän aikana kokea. En villeimmissä unelmissanikaan olisi uskonut, että oikeasti löydän sukulaisiani Kyyjärveltä, pääsen käymään perhetiloilla tai koen kaikkea sitä, mitä koin. Kiitos."

Loppuun vielä ne viisi polvea:

Isoisoisoisä:

Heikki (Henrik) Kallenpoika Nieminen, yhteensä kolme vaimoa, lapsia ainakin seuraavat: Heikki, Oskari, Henrik, Johan Eva Johanna, Vihtori

Isoisoisä:

Henrik (Heikki) Heikinpoika Nieminen, vaimo Selma Mäntynen, lapsia ainakin seuraavat: Henry Julius, Toivo, Frieda, Eino, martha, Alma, Selma, Pearl, Karllos Matias (myöhemmin Carl Charles Newman)

Isoisä:

Carl Charles Newman, vaimo Elanor Estelle Hall, lapsia Roger Carl

Isä:

Roger Carl, vaimo Marie Bertha Moreau, lapsi Lisa Renee Newman

Lisa Renee Newman, mies Jeffrey Lefevre