Natsahuuli

Minun vanhempi veli ei kuulemma vauvana tahtonu oppia rintaruokinnalle. Muutaman vuojen ikänen serkku oli kerran vierestä seurannu sitä imetysyritystä ja kannustanu:"Joulupukin naama tulloo perukuopan takkaa, ime poika!" Ei tainnu pelottelu vielä siinä vaiheessa tehota. Kersolla oli pelekona, että joulupukki ei tuo lahajoja jos ei tottele vanhempia ja heittäytyy ilikiriekoks.

Minä kirijotin, vaikka en vielä osannukkaan, lahajatoiveet voipaperille ja vein kirijeen postilaatikkoon. Sieltä se häipy, tontut vissiin kävi hakemassa. Leipomisvehkeitä minä toivon, pientä kaulinta ja erilaisia pikkuleipämuottia. Taisin ne sillä kertaa saahakkin.

Koululaisena saatiin jo vähän rahhaa pienten lahajojen ostoon. Kerran ostettiin Maripasta Mustan-Pekan kortit. Kotimatkalla piti jo jätkän laun kohalla pysähtyä kahtomaan minkälaisia korttia siinä pakassa oli. Minun kävi katteeks ku serkku oli löytäny Kokon kaupasta äitilleen hyvän joululahajan, taikinapyörän. Se oli vielä niin halapakin että serkulle jäi rahhaa jälelle.

Isän perinteinen joulu-aaton ostos oli puoli pötkyä Gotler-tyyppistä makkaraa ja iso kimpale punakuorista juustoa. Minä jännitin joulupukin tulloa niin ettei ruokakaan maistunu. En muista lapsuuven jouluruokailusta oikein mittään. Kinkkua ei sillon vielä ollu, uunissa paistettiin lihhaa ja sitten oli riisryynipuuroa ja sekahetelmäsoppaa.

Lasipielessä piti seistä ja vahata millon pukki tulloo. Välillä käytiin portailla kuuntelemassa kuuluuko Honkalehonmäiltä kellon kalakatus. Ku joulupukki alako tulemaan ni meikäläisellä käit hikos ja nenänpielet valakeni.

Joulupukkihan on ylleensä hyvävoimasen näkönen, silleäihonen ja punaposkinen. Meillä kävi muutamana jouluna Natsahuuli. Aikuiset päivitteli: "Kyllä nyt on joulupukki menny kaikki!" Se oli aika huonon näkönen, naama oli kellertävä ja kurttunen ja sillä oli tupakinnatsa huulessa. Ite se sano olevasa keuhkotautinen. Ilonen se oli ja vitsikäs ja pelleili kersojen kustannuksella. Minuakin se kerran säikäytti. Säkistä nous valakonen tähtikuvioinen paperipussi. Tiesin, että se on minulle. Pukki tihirusteli pakettia ja luki kovalla äänellä:"Euran Paperi Oy Kauttua, jaa eihän tämä ookkaan tähän talloon!" Se laitto paketin penkille selekäsä taa. Minulla alako leuka väpättämmään. Kyllä minä sitten lopuks sain lahajani eikä sitä vietykään Euran Paperiin Kauttualle. Paketissa oli vaaleanpunanen tekoturkislakki.

Vuosia myöhemmin poikkesin Sivulassa, enon tuvalla. Näin siellä vintin portaissa Natsahuulen tamineet. Arvasin, että Natsahuuli ei oo ennää maisemissa.