Kroatiassa parasta olivat vesi ja aurinko. Olimme välimeren rannalla ja ilma oli noh, välimerellinen eli todella miellyttävä.
Vesi oli niin kirkasta ja turkoosin sinistä, että siinä tahtoi vain lillua loputtomiin. Ainoa pikkujuttu vaan, että meidän kokemuksen mukaan Kroatiasta ei löydy yhtään ainutta hiekkarantaa. Kaikki rannat ovat KIVEÄ. Mikä on sinänsä ihan jees, mutta toisaalta tulikuumien kivien päällä ei ole kaikista miellyttävin aina kävellä ja se ehkä ei ole se pehmein alusta makoilla. Mutta se kaunis vesi antaa paljon anteeksi. Vuokrattiin yksi päivä auto ja ajettiin Krkan kansallispuistoon. Aivan uskomattoman upea. Alueella oli paljon vesiputouksia ja vesistöjä, joiden ylle oli rakennettu puisia kävelyreittejä. Järkyttävän kaunista suorastaan. Isoimman vesiputouksen alla sai jopa pulahtaa uimaan, mikä tuntui tosi hyvältä lämpösenä päivänä.
Kroatiaa kierrettyämme menimme Dubrovnikista lautalla ylitse Italiaan. Italiassa tuli käytyä Barissa, Roomassa ja Venetsiassa. Italiassa oli myös aika lämmintä. Aurinkorasvaa sai lotrata kunnolla. Roomassa tuli kierreltyä perusnähtävyyksissä ja muuten vain harhailtua ympäri kaupunkia. Pastaa ja pizzaa tuli syötyä ihan riittämiin.
Jännä juttu muuten, että mikä on meidän reissaamiselle tyypillistä? On nälkä. Yleensä homma menee silleen, että syödään aamupalaksi jotain epämääräistä jos edes syödään. Mennään kiertelee nähtävyyksiä ja aletaan pohtia: et joo, vois syödä lounasta kohta. Ei syödä lounasta vaan kierrellään lisää. Syödään viimein ruokaa hemmetin nälkäisinä. Mennään kiertelee lisää. Käydään hostellissa ja mietitään, että lähetäänkin vaikka jo tolla junalla jatkaa, kun se kulkee hyvin. Todetaan yhteen ääneen, että tällä kertaa otetaan hyvät eväät junaan mukaan ja/tai syödään ennen kun lähetään. Käydään kiertää jossain. Todetaan, että hups! tuleekin kiire junaan, ei ehditä syödä. Ostetaan sen sijaan eväät. Ei keretä ostaa eväitä. Istutaan jälleen nälkäisinä junassa ja ihmetellään mitä oikein tapahtui. Ruoan löytäminen, mikä pysyy budjetin puitteissa on siis ollut hieman haastavaa välillä. Ollaan kyllä alettu tulla jo aika hyviksi leipien teossa.
Venetsiassa viihdyttiin vain päivä. Saavuttiin yöllä ja meillä kävi tuuri että saatiin huone suhkot helposti ja vielä edullisesti kun vähän tingittiin. Hotellin pitäjä, piti meitä varmaan tosi reppanoina. Sillä kun
maksettiin huonetta, maksuvälineeksi kelpasi vain käteinen ja mehän
iskettiin meidän kaikki kolikot ja hilut yhteen mitä vaan löydettiin.
Suuren penkomisen jälkeen saatiin lopulta summa kasaan ja meille jäi
ylimääräistä käteen n.25 centtiä, ja x määrä kroatian kunaa ja y määrä
unkarin florinttia. Hotlan pitäjä ilmeisesti luuli kielimuurin vuoksi, että
siinä oli suomen tyttöjen koko omaisuus ja antoi meille kaikille vielä maksutta aamupalalipukkeet.
Venetsia oli täynnä hyvin kapeita kujia ja tietysti risteäviä kanavia. Ihan
kivalta tuolla näytti. Tykkäsin erityisesti niistä lukuisista kujista jotka
kiemurteli aivan joka paikassa. Gondola kyydin virallinen hinta oli 80 euroa, joten jätettiin se riemu väliin ja mentiin sen sijaan teatteriin opiskelijahintaan. Teatteriesitys oli kyllä todella outo, mutta teatteri
oli niin nätti ja vaikuttava miljöö ja kun näyttelijät huus lavalla vaan
italiaa täydellä teholla, niin oli mielestäni ihan näkemisen arvoista.
Kyllähän siinä oli tekstitys englanniksi, mutta tekstit heijastettiin lavan
yläpuolelle, joten oli vähän vaikeata välillä seurata niitä. Mutta kaiken
kaikkiaan, oli aika kiva kokemus.
Venetsiasta hypättiin yöjunaan ja päästiin lopulta tänne Wieniin, missä nyt
ollaan varmaan pari päivää ennen kuin matka jatkuu ilmeisesti kohti
Sveitsiä.
Laitanpä lisää stooria kun pääsen koneen ääreen.