Bertta Järvinen saateltiin haudan lepoon

Bertta Johanna Järvinen e. Halmesaari syntyi 21.3.1925 Vehkaperän Halmesaaressa, Elli ja Nestori Halmesaaren perheeseen. Syntymäkoti kuului tuohon aikaan  Soiniin. Hän varttui perheen keskellä ja kävi kansakoulun. Hän tutustui nuoruuden päivinä saman kylän poikaan Yrjö Järviseen, jonka kanssa hänet vihittiin avioliittoon sodan jälkeen v.1948. Avioliitosta syntyivät lapset: Heino, Raili, Markku, Hannu, Raija, Olli, Tapio ja Ari.

Ensimmäinen yhteinen koti oli Yrjön kotitalo "Korkea-aho". Tämän viereen he rakensivat 1950-luvulla uuden kodin "Peltolan." Bertta hoiti kotiaan ja suurta perhettä sekä karjaa. Yrjö joutui olemaan paljon poissa kotoa ammattinsa vuoksi. Hänellä oli kuorma-auto, jolla ajettiin soraa ja puutavaraa. Myöhemmin 1950-luvulla ajettiin maitoa ja lopuksi maitorekkaa, jota työtä pojat jatkoivat. Yhdessä Bertan ja lasten kanssa tehtiin maataloustyöt. Bertta oli luonteeltaan ahkera ja tarkka. Kaikki työt piti tehdä hyvin ja hän opetti lapsensa tekemään töitä. Hänen teki paljon ruumiillista työtä. Pesi pyykit käsin, leipoi leivät ja pullat, siivosi ja hoiti kotinsa huolellisesti. Bertta oli myös taitava käsistä. Hän ompeli, kutoi sukat ja lapaset, teki käsitöitä. Eläkepäivinä häntä kiinnosti kutomisen lisäksi merkkaustyöt.

Yrjö-puoliso sairastui ja nukkui pois v.1985. Bertan elämä jatkui Vehkaperällä Hannun ja Merjan perheen kanssa. Hän muutti Kyyjärven keskustaan kesällä 1990. Bertta nautti asua lähellä kirkkoa. Hän kävi ahkerasti kirkossa ja oli tyytyväinen sekä kiitollinen elämästään. Kun voimat ehtyivät, hän muutti Kiviannan vanhainkotiin, jossa elämänpäiviä oli yksi vuosi ja kolme  kuukautta. Perjantai-aamulla 24.10. Bertta halusi vielä nauttia lastensa ympäröimänä Herran ehtoollista, seuraavana yönä hän nukkui pois. Berttaa jäivät kaipaamaan lapset perheineen, lastenlapset perheineen, sisko ja veli perheineen, sukulaiset ja ystävät.

Siunauksen kappelissa toimittivat: khra Olavi Vallivaara, kanttori Minna Erkkilä ja suntio Alpo Noponen. Muistotilaisuudessa kirkossa puhui kirkkoherra, Mika Järvinen muisteli mummoaan ja soitti sekä lauloi perheensä kanssa mummon muistolle. Adressit lukivat Bertan lastenlapset. Yhdessä laulettiin kanttorin johdolla Bertan lempivirsiä.