Olavi Pölkki saateltiin haudan lepoon

Olavi Martti Pölkki syntyi 27.7.1945 Kyyjärven Pölkinkylän Ketolassa. Hän oli Jenny ja Johannes Pölkin perheen toiseksi nuorin lapsi. Hänellä oli 3 siskoa ja 4 veljeä. Olavi varttui ison perheen keskellä ja kävi kansakoulun Pölkissä. Olavin lapsuus sijoittui sodan jälkeiseen, säännöstelyn aikaan. Maa-ja metsätöihin hän oppi jo varhain lapsuuskodissaan. Parkkuulla kuljettiin muiden sisarusten kanssa Kirveskankaalla. Nuorukaisena Olavi työskenteli myös Kyyjärven Sahalla. Kaivinkoneenkuljettajana ollessaan Olavin ehti kaivaa monet, monet metsäojat. Kaivuutöitä saattoi olla Kyyjärven lisäksi myös kauempana. Esimerkiksi Kinnulassa Olavi oli kaivamassa viikkokausia. Lisäksi kotona oli maanviljelystä ja karjaa. Johannes-isä, joka oli sotaveteraani, kuoli v. 1963 Olavin ollessa armeijassa. Olavi lunasti Ketolan tilan sisaruksiltaan ja karjanpito jatkui Ketolassa siihen saakka, että nuorin sisar, Terttu, lähti kotoa 1970-luvun puolessa välissä.

Olavi vihittiin avioliittoon Siirin kanssa syksyllä 1974. Avioliitosta syntyivät tytöt Tanja ja Teija. Perheen yhteinen koti oli Pölkin Ketolassa. 80-luvun alussa Siiri ja Olavi rakensivat perheelle uuden kodin Kyyjärvelle. Uudesta kodista Siiri-puolison oli mukava käyda Monitoimitalolla töissä ja tyttöjen naapurissa koulussa. Olavi itse työskenteli kaivonkonehommien jälkeen Betsetillä, josta hän jäi aikanaan myös sairaseläkkeelle. Eläkepäivinä Olavi hoiti kotipaikkaa, Ketolaa. Oman metsän hoitaminen ja siellä kulkeminen olivat hänelle kuin terapiaa sairauden aikana. Olavin harrastuksiin kuului marjastus ja kaikenlainen luonnossa samoilu. Tytöt ovatkin muistelleet soutelua lapsuusvuosina Kyyjärvellä isän kanssa, kun äiti oli töissä. Olavi rakensi "piilopirtin" metsään, jossa oli hyvä syödä eväitä ja nauttia luonnon rauhasta.

Nuorella iällä vaurioitunut selkä vihotteli ja Olavin oli pakko jäädä pois työelämästa. Selkävaivojen lisäksi polvi alkoi reistailla ja sormet menivät poikki puintihommissa. Runsaat kaksi vuotta sitten Olavissa todettiin vakava sairaus, joka välillä hellitti otettaan. Sairaus palasi kuitenkin uudestaan ja kahden kuukauden sairaalassa olon jälkeen Olavi nukkui pois, aivan joulun kynnyksellä 21.12.2014. Olavia jäivät kaipaamaan Siiri-puoliso, tytöt perheineen, sisarukset ja muut sukulaiset sekä ystävät.

24.1.2014 Olavi siunattiin haudan lepoon. Siunauksen toimitti khra. Olavi Vallivaara, kanttorina oli Minna Erkkilä ja suntiona Alpo Noponen. Muistotilaisuudessa seurakuntasalissa kirkkoherra piti hartauspuheen, Teija-tytär muisteli isäänsä ja soitti häntä muistellen. Myös Teijan puoliso Ari Moilanen soitti "Taivaisen laulun" ja muisteli Olavia. Olavia muistelivat lisäksi sisarentyttö Iiris Torniosta, Terttu-sisko Karstulasta, toinen tytär Tanja sekä vävy Esa Kyrönlahti, joka juonsi myös muistotilaisuuden. Adressit luki Esa yhdessä Iiriksen miehen, Pekka Söderströmin, kanssa. Kanttorin johdolla laulettiin yhdessä virsiä sekä päätteeksi Lasten virsikirjasta "Jäähyväislaulu."