Maatuskahuivin pitkä reissu

Tai kuka tietää, saattoipa kutoessaan hyvinkin joskus pohtia - kenen kaulaan tai mihin päin maailmaa tämäkin mahtaa matkata.

No, yksi ainakin päätyi Tanskasen Sulon matkalaukkuun Moskovassa 1970-luvulla ja sieltä Suomeen ja Salmen kaulaan. Jopa niin pitkäksi aikaa, että huivi käytössä rispaantui. Pois ei kuitenkaan hennonut heittää edesmenneen miehensä lahjahuivia - kukapa sitä.

Sattui sitten niin, että Salme pari vuotta sitten bongasi Viispiikkisestä, että Karstulaan saapuu japanilainen tekstiilimuotoilija Kaoru Yokoo. Kaoru tutustui paikalliseen väkeen ja otti heidän vaatteitaan työstettäväksi.
Jokaisella ihmisellä on kuulemma jokin erityisen rakas vaate tai tekstiili, johon liittyy tarina. Ja niinhän se on, minullekin tuli heti mieleen - ei nyt välttämättä niin kovin rakas - mutta kuitenkin se porkkananvärinen villapaita, jossa oli outo kaula-aukko ja siinä kaksi nappia. Outo se ainakin kavereiden mielestä oli. Kaorun mukaan korjaus tehdään siis tarinaan liittyen neulalla ja langalla erittäin tarkkana käsityönä. Kyse ei siis ole perinteisestä housunpersauksen paikkauksesta kuten Suomessa yleensä on tapana.

Sinne se sitten Salmekin huiveineen matkasi Kaorun oppiin elokuussa 2013 - taiteellinen ihminen kun on. Ja korjauksen jälkeen huivi matkasi Kaorun mukana Japaniin näyttelyyn ja parin vuoden päästä takaisin. Salmen kertoma tarina lienee tehnyt melkoisen vaikutuksen, kun jo tuolloin pistäytyivät Kyyjärvellä kylässä ja nyt pari vuotta myöhemmin halusivat tulla uudelleen. Kaorun lisäksi tälläkin kertaa mukana oli huippuvalokuvaaja Takashi Honma, jolle muuten itselleenkin jäi melkoinen muisto viime reissulta. Mutta se on ihan oma tarinansa. Matkassa mukana oli myös kaksi Keikoa - Kaminjo ja Morishita. Toimittajia molemmat, mutta en nyt sitten tiedä kumpi oli kumpi. Toinen Keiko oli kuitenkin tosi paksun japanilaisen BIRD-muotoilulehden toimittaja ja toinen 20-vuoden kokemuksella hyvin suomea puhuva toimittaja, joka tekee juttuja Suomesta japanilaisiin lehtiin ja asuu Helsingin seudulla.

Iloisia ihmisiä, puhetta ja naurua riitti. Takashin Canoniin tallentui tarkaan mietittyjä kuvia, videolle Salmen laulua, kanteleen soittoa ja tarinaa menneiltä vuosilta. Tarkkaan tuli seurattua arvostetun Ihei Kimuran -palkinnon voittajan ja Tokion Zokei Universityn professorin työskentylyä kameran takana. Meikäläinen läpsytti vähän vajaa sata kuvaa tunnissa, mutta hän puolestaan kertoi tyytyvänsä vähempään määrään. Hyvin tarkkaan hän keskittyi työhönsä eikä kielimuurin takia päästy edes minkäänlaisiin objektiivikauppoihin.

Vaikka vieraat olilvat matkanneet maapallon toiselta puolelta Salmea tapaamaan niin kiirehän siinä sitten lopulta tuli. Jopa niin kiire, ettei meinattu Palettiin ehtiä. Kuskina ollut Patamaan Hannu jo kovasti hätyytteli jatkamaan matkaa suomalaisen metsän siimekseen. Sitä suomalaiset, etenkin täällä maalla manailee, ettei meillä oikein ole mitään ulkomaalaisille tarjota. Kuvaaja Honmalle olisi riittänyt tällä kertaa lumeen peittynyt auto. Mutta kiire on kiire, joten lisäsin lisäkuviin Peugeotin ja Valmetin ikäänkuin malliksi.

Paletin aulaan kuitenkin tutustuttiin, josko siihen saisi Kaorun näyttelyn maaliskuulle. Kaoru suostui ja Hannu lupasi järjestää apua näyttelyn pystyttämiseen. No, aika pitkäksi lopulta se viisitoista minuuttia venähti, jonka Hannu lupasi Paletin vierailuun, kun päästiin sisään. Harmi vain, ettei ehditty muihin liikkeisiin tutustua kuin Marimekkoon. Sen verran tuli opeteltua japania, että aina kun sovittivat eteensä jotakin asustetta tuli sanottua "erittäin sopiva". Niinpä, mitenkäs se nyt menikään...

Jahka nyt saadaan se Paletin web-kamera iskuun, niin striimataan näyttelty sitten laajemmalla jakelulla takaisin Japaniin.