Sulle, mulle

Yhtä tappausta äiti muisteli sillon tällön, oli vissiin saanu äitiltään opettavaista pallautetta sen jäläkeen. Se oli ollu Meerin kans taas jossain illanvietossa ja tulivat sen jäläkeen Kankaanpäähän, äitin kottiin. Äiti rupes paistamaan rasvaleipää, totta sitä hiukas. Se paisto pannussa sianlihhaa oikein hyväks ja kasto ruisleipää siihen rasvaan, söi leipää ja lihoja hyvällä halulla. Meeri istu vieressä ja seuras sitä rahteerausta. Ei äiti Meerille tarijonnu, ite vain pisteli menemään. Kyllä äiti-Alliina oli ollu vihanen ku sai asian tietoosa. Siinä vissiin tytär oppi vieraanvarasuuven perusteita. "Susi yksin saaliisa syö", oli yks opinkappale.

Äiti olikin aika antelias ja vieraanvaranen. Melekeinpä vain jokkaisesta leipätaikinasta jouti lämpönen leipä tai pari viemisiks naapuriin tai tuppaan poikenneelle völijyyn. Ruokapöytään vieras pyyvettiin iliman muuta jos sattu olemaan ruoka-aika, ja kahavit tarijottiin. Apua saatiin ja annettiin. "Pittää olla Närvän Konstalla vastinta", oli äitin sanonta. Ikkään en oo tullu tietämään kuka oli Närvän Konsta, mutta vastavuorosuutta sillä sanalla vissiin tarkotettiin.

Lehtolan Kalle-vaari oli kerran pistääntyny ku oltiin justiin syömässä jauhoperupuuroa. Se varmaan näytti maistuvan. Vaari oli menny kottiin  ja kehunu miten oli hyvännäköstä. Mummu oli joutunu het jauhoperupuuron keittoon. Äiti sitä harmitteli ettei ymmärtäny tarijota vaarille. Ehkä se syönti oli niin lopullaan, että vaarille ois ollu vain rapseet jälellä. Minä en muista tuota tappausta, olin niin pieni. Kalle-vaari kuoli ku olin viijen vanha.

Minun toinen vaari, Kankaanpään Jussi oli kerran kuhtunu akat kahtomaan ku hän pittää nimipäiviään. Akat meni tietysti mielellään. Vaari oli ostanu sikoja, eli munkkipossuja, ja limunaatia. Se istu pöyvän päässä syömässä ja juomassa. Akat ihimetteli, tokko sinä ollenkaan meille tarijoat? Siihen vaari sano: "Minähän kutun teijät vain  kahtomaan ku minä pijän nimipäiviä." Tarina ei kerro joutuko akat istumaan kuivin suin. Vaari oli huumorimiehiä.

Kesällä, saunan jäläkeen isä joskus haki Essolta jäätelöpaketin. Se piti jakkaa tasanpäin, siinä vahattiin silimä kovana ettei vain kukkaan saanu enemmän ku toiset. Kerran äiti toi kauppareissulta meille jäätelöpuikot. Sillä aikaa oli Juhani-serkku tullu käymään. Niinpä olikin kolome jäätelöä ja nelijä suuta. Äiti katkas pienen palan jokkaisesta jäätelöstä pikkulautaselle. Kaikki sai yhtä palijon. Myö kolome oltiin vissiin turran näkösiä. Äiti sano meille jäläkeenpäin: "Ilimanjääneen mieli paha, vaan ei osan vähhyyvestä."

Nuorempi veli täytti viis vuotta. Syntymäpäiväjuhulat oli aika vauhikkaat. Olosuhteet oli hyvät, onhan se heinäkuun alussa. Isä oli ollu Sorsasen talloa rakentamassa. Teuvolla, minun vanhemmalla velijellä oli jo niin palijon ikkää, että se oli ollu apumiehenä. Ku talo oli valamis, isä hommas sieltä työmaakopin meijän navetan nurkalle. Vasikoille se oli tarkotettu suojaks mutta myö kersat pijettiin sitä ensin leikkipaikkana. Syntymäpäiville myö siivottiin se hyväks, het oikein matotkin tellättiin lattialle. Siellä oli lapsvieraijen mukava leikkiä. Välillä oltiin hippaa ja piilosta. Siinä tohinassa naapurin tyttö putos navetasta tulevaan lasku-ojjaan. Senhän tietää mitä se on! Siinä meni kesätennarit ja juhularetonki pilalle ja se joutu lähtemään kottiisa. Tais jäähä paha mieli ja ikävä muisto. Tarmon kummisetä, Sivulan Arvo tuli onnittelukäynnille ja toi nelijänneskilon paketin jäätelöä. Sankari ois het halunnu pistää sen poskeesa. Äiti ei antanu, sano, että siitä pitäs antaa muillekin lapsille, eikä siitä riitä, hyvä jos pikku lusikallinen jokkaiselle. Syöt sitte ku vieraat on lähteny. Meillä ei ollu vielä jääkaappia, niinpä paketti laitettiin kaivosankoon ja puotettiin kaivoon. Siellä se säilys vähän aikaa. Houkutteleva jäätelö pehemeni pikkuhilijaa kaivossa, vieraat leikki ilosina vasikkakopissa eivätkä meinanneetkaan lähteä. Sillon päivänsankari hermostu ja haki rautakangen. Raskas raahattava se oli viisvuotiaalle. Poika pääs mökin luo ja alako muka vääntämään juhulahuonetta nurin sillä rautakangella. Lapset ihimetteli mikä tempaus se oli, mutta aikuisia nauratti kovasti. Viimen juhulat loppu ja vieraat lähti. Äiti nosti jäätelön kaivosta ja myö jännättiin onko se ihan vettä. Muistaakseni sankari sai sen yksin syyvvä. Aika veteläks se oli menny, mutta oli siinä kait maku tallella.