Terveisiä ruskaretkeltä!

Uusisalon linja-auto täyttyi viimeistä paikkaa myöten, kun yhteensä 51 ruskaretkeläistä aloitti matkan kohti Lappia.

Lähdimme matkaan perjantai-aamuna 11.9. kirkon parkkipaikalta. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Vihannin kirkko, jossa meitä oli vastassa "Kyyjärven oma poika", nykyisin Raahen seurakuntapastorina toimiva Markus Tuukkanen. Markus esitteli meille kirkkoa ja piti aamuhartauden. Joimme vielä aamukahvit seurakuntatalolla, minkä jälkeen jatkoimme matkaa kohti Torniota. Matka sujui mukavasti laulellen sekä runoja ja juttuja kuunnellen. Torniosta jatkoimme Ruotsin puolelle, Haaparantaan ja sieltä edelleen Övertorneåån. Hietaniemessä pysähdyimme katsomaan vanhaa kirkkoa, jota meille esitteli Pellon rovasti, Paavo Korteniemi. Ajoimme Paavon johdattamana Övertorneån keskustaan, Matarenkiin, jossa Paavo esitteli vielä Övertorneån kirkkoa ja piti hartaushetken. Sen jälkeen jatkoimme matkaa ja tulimme jälleen Suomen puolelle, Pelloon, jossa yövyimme Pellonhovissa.

Ensimmäisen yön jälkeen retki jatkui Pellon kirkkoon, jossa meitä olivat vastassa jälleen erittäin tutut henkilöt, Sinikka ja Eero Ylitalo. Heidän kanssaan oli lisäksi Pellon kirkkoherra Mikko Pelkonen. Pellosta kotoisin oleva Eero lausui tervetulosanat ja Mikko piti meille aamuhartauden. Jätimme Pellon sekä Ylitalot taaksemme ja jatkoimme matkaa Ruotsin puolelle Pajalaan. Siellä vierailimme ensin Laestadiuksen museossa ja Pappilassa, jota meille esitteli paikallinen kulttuurisihteeri Annikki Mäkinen. Lopuksi hän esitteli meille vielä Pajalan kirkon. 

Matkan jatkuessa alkoi tehdäkin jo kahvia mieli, joten kahvit keitettiin linja-autossa. Ja mikä voisikaan olla parempaa kuin voileipäkahvit kauniissa säässä! Seuraavaksi meidät otti vastaan, Jukkasjärven kirkolla, Sinikka Ylitalon serkku Ulla Bergström. Hän esitteli meille kauniin kirkon, Kiirunan kaupunkia sekä kaivosaluetta ja ympäristöä. Ulla kertoi meille kiinnostavia uutisia; Kiirunan keskustan rakennukset puretaan sekä osa siirretään ja rakennetaan uudestaan noin 5 km päähän, sillä kaivos laajentuu keskustan alle. Kiiruna sattuikin olemaan juuri lauantaina 12.9. Ruotsin lämpimin paikka, kun mittarissa oli yli +20 astetta. Auringon lämmittäessä saimme katsella tovin häihin valmistuvaa morsianta sekä kesäistä häävierasjoukkoa. Kiirunan jälkeen matka jatkui Tornionjärvelle ja Abiskoon, jossa saimme taas nauttia Irmelin ja Reijon tarjoamat kahvit. Lauantai-illan suussa saavuimme Narvikin kaupunkiin, jossa majoituimme merinäköalalla varustettuun, korkeaan hotelliin. Jotkut saivat nukkua peräti 15. kerroksessa! Samana iltana saimme vielä tutun "oppaan" pitämän pika-esittelyn Narvikin keskustan isossa kirkossa.

Sunnuntai-aamuna jatkoimme Narvikista kohti Skibottenia, josta nousimme ylös Kilpisjärvelle. Joimme Norjan puolella kahvit ja ihailimme hienoa palvelua, jota linja-autossa saimme! Ei tarvinnut ängetä ahtaaseen kuppilaan, vaan saimme moneen otteeseen nauttia kahvihetkistä kauniin luonnon keskellä. Ruokailu tapahtui Kilpisjärvellä. Poroisäntä oli unohtanut vieraansa, mutta tapasimme sen sijaan toisen porofarmin omistajat poroineen lähempänä Palojokisuuta. Lapin käsivarressa niin kuin Pohjois-Ruotsissakin oli ihana ruska. Kävimme ostoksilla Songanmutkassa ja saavuimme ajoissa seuraavaan kortteeripaikkaan, Muonion Ollostunturin juurelle. Illan kähmyssä muutamat vielä hortoilivat tunturin kupeessa olleella lenkkipolulla.

Viimeinen retkipäivä lähti käyntiin matkalla Ollokselta Levin kappeliin. Tapailtiinpa siinä "Oi katso, mikä aamu"-laulua kirkkoon mennessä. Kirkon ovella oli suntio vastassa ja aamumessun toimitti Kittilän kirkkoherra Mika Niskanen. Kanttorina toimi Lotta Vallivaara. Meillä oli lisäksi oma kuoro, joka lauloi messussa kaksi laulua. Kaikkien yhteiseksi iloksi kuoro lauloi myös linja-autossa matkustaessamme. Joimme kirkkokahvit matkan kuluessa, ja ne maistuivat jälleen hyvältä. Pysähdyimme toiviksi Joulupukin maassa. Joulupukki ei ollut konkursissa, vaan otti vieraita, kunhan vaan jaksoi odottaa.

Matka sujui kaikin puolin loistavasti! Kiitokset Irmelille, Reijolle ja kaikille avustajille useista kahvihetkistä, joihin monet retkeläiset olivat leiponeet ja tuoneet "hyvää haukattavaa" kahvin kera. Saimme olla hyvässä seurassa ja kuulla monenlaista hienoa ohjelmaa. Kiitokset monista runoista Matille ja Eevalle, sekä kaikille teille, jotka rohkaistuitte esittämään ohjelmaa yhteiseksi iloksi! Monet olivatkin sitä mieltä, että ensi syksynä lähdetään taas ruskaretkelle, jos Taivaan Isä suo!