Monellaista rahteeria

Sokurissa ne pyöriteltiin ja ilimassa leiju hyvä haju. Äiti sano, että ois tuo suussa mikon nenässä. Minä siihen näsäviisaana:" Jaa räkä, vai?" Meille oli tulossa talakooväkkeä matonkutteita leikkaamaan. Vanhosta retusta sai vielä hyvät matot lattialle. Iltasella ne talakoot pijettiin.  Äiti oli laittanu hyvät rahteerit, pöytä oli punasena. Siinä oli niijjen rasvarinkuloijen lisäks kolomea sorttia kakkuja ja pikkuleipiä. Tiikerikakku ja Hannatätit oli äitin suosikkileivonnaiset. Akkoja tuli omat sakset tai kerihtimet taskussa ja siitä alako kova suihkina. Joku sano, ettei ossaa leikata matonkutteita muuta ku kerihtimillä. Mattovärkkiä rupes syntymään ja tuvan täytti ilonen nauru ja puhheensorina. Kahavipannu oli kuumana ja kastelut teki kauppasa, ei rengänny monta kertaa käskeä. Kuulemma yksissä juhulissa oli pikkulaps ottanu komennon ku kahavipöyvvässä oli ollu herkullisia leivonnaisia, mutta se ei saanu ottaa ennen ku vieraat oli kestinny ihtesä. Kahavi oli jo kaajjettu ja monneen kertaan oli kututtu juomaan, mutta vieraat oli vain tarinoineet keskenään ja kahavi jäähty. Sillon laps oli menny ja komentanu:"Tulukaa nyt ja pistäkää nuo kahavit persieenne!" Eihän siinä auttanu muu ku totella hymyssäsuin.

Nykysin on ussein isommissa juhulissa ruokatarijoilu. Yhteen aikaan oli muotia voileivät. Niitä rustattiin porukalla, makkara-ja kurkkusiivuja rusetille ja persiljatupsu koristeeks. Hyviähän ne oli ja vielä kotikalijaa ruokajuomana. Muistan ku tehtiin hautijaisiin voileipiä ni Meeri-täti opasti:"Pankaa vain palijon voita leivälle ettei kurkku rokahu."

Kokojyväleivän kehuttiin olevan het niin terveellistä ja viimesen päälle hyvvää ihimisen sisuskalulle. Tottahan se tietysti onkin. Kerran taas oli häihin tehty palijon voileipiä. Viileään aittaan oli jyvähinkaloijjen päälle viritetty lautoja ja niijjen päälle leipätarijottimet. Pari satsia voileipiä oli vahingossa luiskahtanu nurin jyvien päälle. Niistä tuli terveellisiä kokojyväleipiä. Häitä seuranneena aamuna tuore appiukko oli pureskellu niitä hiukopalaks. Oli kehunu olevasa het niin uuvvenaikanen kokojyväleivänsyöjä.

Täytekakku on oikein kahavipöyvvän ruunu. Häissä se on kohokohta ku morsian ja sulhanen yhessä leikkaa hääkakkua. Kerran oltiin häissä toisessa pitäjässä. Sinne mentiin linija-autolla. Meitä oli muutamia lapsiakin päässy völijyyn. Siellä ei täytekakut loppunu kesken! Aina ku rupes vähenemmään, tuotiin pari uutta tilalle. Myö Marita-serkun kans pijettiin oikein silimällä millon niitä tuotiin. Meijjän piti päästä maistamaan jokkaista. Kyllä oli iltasella ilettävä olo, ei teheny vähhään aikaan mieli täytekakkua!

Äitin ja isän häät pijettiin Kankaanpäässä, äitin kotona, syyskuun alussa 1944. Hienot täytekakut oli aitan pöyvvällä rivissä. Ne oli kauniisti koristeltu. Kuorrutusta oli värijätty karamellivärillä ja pursotettu voipaperista pyöräytetyillä pursottimilla. Serkukset Anita, Arvo ja Seppo sai tehtäväks aukoa pursottimet. Niissä oli vielä kuorrutusta jälellä. Tallin takana aituuksessa oli lampaita ja lapset vei paperit niille nuoltavaks. Innokkaasti ne oli käyny paperien kimppuun. Illemmalla oli sitten siunailtu, mitä kummaa lampaille oli tapahtunu. Oli tallin takana niin värikästä porukkaa, punasia, vihireitä ja keltasia lampaita. Ne oli ahaneesti nuoleskellu värijättyjä kuorrutuksen rippeitä ja sotkenu samalla ihtesä. Olipa nekin olleet mukana häähumussa.