Jörn Donner & Son elokuvanteossa Kyyjärvellä

Ruotsin kieli vaihtui sujuvaksi suomen kieleksi, kun Jörn ja Rafael astuivat autosta Paletin pihassa aamutuimaan. Veikon kanssa oltiin vastassa ja toivotettiin vieraat tervetulleiksi. Aivan suoraan Helsingistä eivät vieraat olleet tulleet vaan olivat yöpyneet Äänekoskella.

Cafe Restaurantiin kahville, pikainen katsaus päivän ohjelmaan, nimi paperiin ja siitä suoraan myllylle keskustelemaan Nopola Newsistä ja Kyyjärvestä  - ja kamera käy.

Seuraava kohde oli Uusisalon Jaakon korjaamo, jossa haastattelu tehtiin mersun kupeella. Jaakko kertoi maataloudesta, yrittämisestä ja ylipäätään elämästä pienellä paikkakunnalla. Väestöpyramidi on myös Kyyjärvellä kääntymässä ikääntyvien suuntaan ja sen tultua keskusteluissa esiin, Jaakko sai Jörniltä sellaisen kysymyksen ettei sitä arvaa edes Nopola Newsiin laittaa näkymään. No, jos se joskus päätyy varsinaiseen dokumenttiin niin katsokoon itse kukin sen sieltä. Jopa aina niin sanavalmiin Jaakonkin pokka meinasi pettää ja olisiko polvetkin hieman notkahtaneet, mutta hyvin selvisi Jaakko Antero ja jutustelu kävi luontevasti. Kuvia otetiin paljon ja osa niistä varmaan päätyy kuja.fi facebook-sivuille, jos ja kun ne ilmestyvät.

Seuraavaksi matkattiin liikuntasalille ja odoteltiin hetki päivähoidon lasten liikkatunnin päättymistä. Varttuneemman väen liikuntapiiri joutui sen sijaan hetken odottelemaan, kun haastatteluvuorossa oli Kalliojärven Hannu. Hannu kertoi lentopallosta, talkootyöstä, Betsetistä ja vastaili myös turvapaikanhakijoita koskeviin kysymyksiin. Kykyn joukkueessa on jo vuosikymmeniä pelannut vahvistuksina venäläisiä, virolaisia, liettualaisia ja monia muita kansallisuuksia, joten ainakin niistä piireistä maahanmuuttajat ovat tuttuja kyläkuvassa ja otettu hyvin vastaan. Joka välissä annettiin sopivasti taustatietoja Kyyjärvestä ja tietenkin tässä yhteydessä nousi esiin uuden koulun rakentaminen - kukaan ei kieltänyt etteikö se voisi olisi yksi tulevaisuuden vetovoimatekijä sekin. Liikuntasalin laajennuksesta puhuttaessa tuli puheeksi myös Helsingin Musiikkitalo, jonka ulkoasusta Jörn ei pitänyt. Katsomo on kuulemma jotenkin jyrkkä, mutta orkesterin esiintymislava on hieno. No, siinä vaiheessa tietenkin Nopolan miesten rinnat röyhistyivät, kun saatiin sanoa, että kyyjärveläistä osaamista sekin. Ponttisetin oksatonta mäntyä Kyyjärven sahalta.

Kello läheni lounasaikaa ja matka jatkui Betsetin ruokalaan, jossa Honkolan Margit ja Elina tarjosivat lounaan koko porukalle. Kiitos. Jossain oli tietovuoto, sillä ruokaa jonotettaessa betonimies Tero kaivoi yllättäen haalarin taskusta vuoden 1985 Finlandia voittajan - Jörnin Far och son kirjan suomenkielisen version Isä ja poika ja pyysi siiihen signeerauksen kirjoittajalta. Elina oli haastatteluvuorossa ja hän kertoi opiskelustaan Jyväskylässä ja Seinäjoella. Tällä hetkellä hän työskentelee äitinsä Margitin firmassa, mutta vuoden vaihteessa osat vaihtuvat. Yrittäjyys, politiikka ja nuoren ihmisen elämä maalla nousivat keskusteluissa esiin.

Jörn kertoi pesettäneensä Skodansa Äänekoskella ja oli tyytyväinen tulokseen. Veikon kanssa vähän hirviteltiin, että missähän kunnossa mahtaa Nurmijoen hiekkatie olla. Onneksi oli suhteellisen kuiva, sillä seuraava kohde oli Het-Teatterin Heikki Luoma areena ja haastateltavana Kantosen Suvi. Varsin luonteva juttutuokio oli luvassa ja sitähän se olikin.

Muita haastateltavia ei tällä kertaa listalla ollut, mutta seuraava kiinnostuksen kohde oli turvapaikanhakijat Kyyjärvellä. Selvitettiin pikaisesti voisiko saada lupaa kuvata vaikka pelkästään ulkopuolelta taustamateriaalia. Mitään estettä ei kuulemma ollut. Päivi Peltokangas ja Päivi Lehtinen  otti vieraat vastaan. Käteltiin, kuvattiin ja keskusteltiin. Tällä hetkellä 14 turvapaikanhakijaa käy jo töissä, joten kotouttaminen ja suomen kielen opiskelu on sujunut hyvin. Päivi Peltokangas ja Päivi Lehtinen kertoivat myös vastaanottokeskuksen lakkautuspäätöksestä ja toimivan mallin alasajoa Jörn ihmetteli suuresti. Jopa niin paljon, että pyysi asiasta lisätietoa sähköisessä muodossa. Matkaevääksi turvapaikanhakijat antoivat ison leivän.

Kaksikolla oli jo Helsinkiin kiire, mutta ei niin kiire, etteikö ehditty vielä Amoriin kahville. Kyyjärvellä Jörn ei muista käyneensä, mutta Paloniemen Aila on tuttu eduskuntavuosilta ja valiokunnista. Ailalle terveisiä.

Kyyjärveläiset toivottavat Jörnille ja Rafaelille turvallisia kuvauskeikkoja ympäri Suomea. Pitkän dokumentin on tarkoitus valmistua vuoden 2017 lopulla Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi.

Kiitos vierailusta ja tervetuloa uudelleen nyt kun reitti on tuttu. Välttämättä ei tarvitse edes itse ajaa kun vain hyppää Helsingissä OnniBussin kyytiin ja karauttaa Nopolaan. Jos ensimmäisestä bussista myöhästyy, niin ehkä jo toiseen ehtii saman päivän aikaan.