Buon Camino III

Aamulla kun lähdimme, päivän urakka saavutettiin illansuussa neljän viiden välillä. Oikeat pyhiinvaeltajat tietenkin yöpyvät alberqueissa eli joukkomajoitussaleissa hyvin edullisesti kuten ennen vanhaan. Nykyään vaihtoehtoja on varsin monenlaisia, ja mehän ....

Kunnon vaelluskengät olivat tarpeen, vaikka maasto pääsääntöisesti olikin helppo. Rakoilta taisimme säästyä. (TH: - Minä sain rakon peukaloon kävelysauvoista.) Olimme kylläkin varustautuneet laastarein ja teipein. Joka aamu rasvasimme jalkamme. Lihakset kipeytyivät ja välillä tuntui pistoksia ja aristuksia, mihin kipugeelit auttoivat. Tuskallisinta oli viimeisenä päivänä kävellä suurkaupungin läpi lihakset rasittuneina  kovalla alustalla.

Viehättävien perhehotellien jälkeen yövyimme Santiagoon päästyämme katedraalin vieressä sijaitsevassa upeassa hotellissa, jonka kuningatar Isabella oli rakennuttanut 1700-luvun lopulla vaeltajille sairaalaksi. Sairaalalla (ja nyt hotelilla) oli monta sisäpihapuutarhaa, oma kappeli, huoneita satoja. Ylellisiä käytäviä riitti. Jokaisessa huoneessa oli poreallas ja sadesuihkut jne. Melkein unohti rasitukset.

Espanjassa eletään tunnin jäljessä ja ruokaillaan maan tavan mukaan vasta ilta-8:lta eli kun joka ilta söi kolme ruokalajia ja takana oli ne kilometrit, kyllä nukutti. Ja sitten vaan aamulla jalkaa toisen eteen..

Mietteitä: - Tämä sujuu, ihan OK. - En kävele enää ikinä! - Uusiksi. - No en nyt tiedä. - Apua! - Me tehtiin se!!!