Johanna Valkeinen siunattiin haudan lepoon

Johanna Valkeinen o.s.Lyyra syntyi Milja ja Antton Lyyran perheeseen Karstulan pitäjän Pölkin kylän Halkohiekassa. Silloin elettiin Venäjän vallan aikaa. Lyyran perheessä oli yhteensä seitsemän lasta. Johannan ollessa pikku tyttö perhe muutti Pölkistä järven vastakkaiselle rannalle nykyisen kirkonkylän puolelle. Uusi koti oli lähellä Talasmoa. Johanna kävi kansakoulun kirkonkylällä ja oppi kotonaan kodin ja maatalon työt.

Johanna avioitui sodan aikana vuonna 1943 Julius Mäkisen kanssa. Hän muutti Peuralinnaan "Vääräjärven" talon emännäksi. Johanna oli ahkera ja toimellinen emäntä. Hän hoiti kodissaan suuren perheen. Julius-puolison kuoltua Johanna avioitui perholaisen Eino Valkeisen kanssa. Johannalla oli kuusi lasta: Onerva, Mauri, Osmo, Tellervo, Seija ja Varma. Sen lisäksi hän hoiti Juliuksen ja Einon ensimmäisestä avioliitosta olevat lapset. Paljon tarvittiin voimia ja sovitelevaa mieltä ison perheen äitinä.

Johannalla on ollut hyvä terveys aivan vanhuuteen saakka. Hän on kodin ja lastenhoito töiden lisäksi mielellään hoitanut karjaa ja tehnyt maataloustöitä. Johannalta raskaat maatalon työt ovat sujuneet helposti, koska hänellä on ollut voimaa ja rohkeutta tarttua työhön kuin työhön. Siihen hän oli oppinut nuoruuden päivinä. Hän oli verraton apu Julius-puolisolle "Vääräjärven" talon tomerana emäntänä. Juliuksen kuoleman jälkeen hän hoiti tilaa yksin lasten kera muutamia vuosia. Avioiduttuaan Einon kanssa elämässä tuli muutos, kun Einon mielestä naisen paikka oli kodissa. Hän auttoi navettatöissä ja hoiti lapset ja kodin. Elämä helpottui ja hän aloitti puutarhatyöt. Istutti viinimarja puskat, teki juurikasvimaan ja kukkatarhat. Marjastus oli myös Johannalle mieluisa harrastus.

Johannalla oli lampaita, josta sai villoja. Kehräämöstä saadut hahtuvaiset kehrättiin langaksi. Pirtissä oli kangaspuut, joilla Johanna kutoi mattoja ja poppanoja. Kutimella hän kutoi sukkia ja lapasia. Eino-puoliso kuoli tapaturmaisesti talvella 1971. Elämä jatkui kodissa maa- ja karjataloustöiden merkeissä. Vähitellen lapset muuttivat omaan elämään ja Mauri jäi asumaan kotitilaa. Maurille ja Vellamolle tilanhoito siirtyi virallisesti 1990-luvun alussa.

Johanna sai elää Maurin perheen keskellä. Hän sai tehdä työtä ja harrastaa mieluisia asioitaan vanhaksi saakka. Lastenlapsia hän hoiti ja mummon piirustustaito ja piirustukset ovat jääneet mieliin. Elämän neljä viimeistä vuotta hän oli Kivirannan vanhainkodissa. Vielä viime kesänä, kun vietettiin Johannan 100-vuotisjuhlaa, hän oli pirteänä keskellämme. Kuluneen vuoden aikana elämän voimat ehtyivät ja hän nukkui pois 15.3.2017. Johanna Valkeinen oli kuollessaan vanhin kyyjärveläinen. Johanna jäivät kaipaamaan lapset perheineen, lastenlapset perheineen viidenteen sukupolveen saakka, sukulaiset ja ystävät.

Siunauksen toimitti khra Olavi Vallivaara, kanttorina oli Minna Erkkilä ja suntiona Alpo Noponen. Muistotilaisuudessa Kivirannassa puhui khra Vallivaara, Maire Peuranen ja Markku Huumarkangas lauloivat, Osmo Mäkinen muisteli äitiään, Erkki Lyyra muisteli tätiään. Adressit lukivat Seija ja Maria Jokela, Maria Jokela soitti pianolla ja Seija Jokela musiikkia. Yhdessä laulettiin virsiä ja laulu "Kaukaa sinua hain." Kanttori Minna Erkkilä toimi säestäjänä. Kiitossanat lausui Tellervo Korte.