Kanadan Lotta- ja veteraanikiertue kunnialla päätökseen

Kanadan lotta- ja veteraanikiertueen valmistelut saatiin päätökseen kesäkuussa 2017 ja matkaan lähdettiin maanantaina 31.7 Reyjavikin kautta Torontoon, lentoyhtiönä Icelandair.

Torontossa kentällä meitä olivat vastassa torontolaiset Hans, Leena, Riitta ja Mikko. Siirryimme Novotel Hotelliin North Yorkin kaupunginosaan, olin jo 2015 asunut hotellissa Finnfestin aikaan. Hieno ja tyylikäs hotelli hyvällä paikalla, metro on ihan vieressä ja sillä pääsee kätevästi keskustaan, jonne on matkaa 15 km. Hinta kolme ja puoli taalaa.

Seuraavana aamuna 1.8 kiertueporukkamme lähti käymään Mikon ja Riitan kanssa Niagaralla, minä en ollut tällä kertaa mukana koska kävin siellä 2015. Siitä on kuvia olemassa.

1.8 oli konsertti iltapäivän lopulla, paikkana tyylikäs Suomi-kodin sali. Kiertue alkoi siis kunnianarvoisassa paikassa ja konsertin tunnelma oli niin sanoen "katossa".
Täysi tupa odotti paljon ja myös sitä sai. Ihmisillä oli meille asiaa ja saimme hienoja videoita ja kuvia konsertista. Virkeä sotaveteraani Ben Järvenpää lausui kiitossanat, jotka jäivät sydämiimme. Musiikkimme svengasi niin, että satavuotias paikalla ollut rouvakin innostui joraamaan!

Ehdimme käydä myös CN-Towerissa, josta 450 metrin korkeudesta katselimme kuinka Toronton illassa syttyivät miljoonat valot - upea kokemus

Seuraavana päivänä 2.8 tuttavani kanadalainen mr Jai kyyditsi meidät turvallisesti Sudburyyn Finlandia Villagen vierastalolle ja siellä meitä odotti kiertueisäntäntamme Reijo Viitala. Hän on evp ranskankielen opettaja, jonka olen tuntenut jo vuodesta 2012. Mainio isäntämme sai porukaltamme arvonimen "Buwundi", joka on Namibian kieltä tarkoittaen "kova jätkä".

Finlandia Villagen perusti lahjoitustontille suomalainen porukka 35 vuotta sitten. Silloin kokoontui 75 ihmistä ja jokainen lahjoitti 10 dollaria, jolla ostettiin ensimmäinen lautakuorma. Nyt Villagen liikevaihto on vuosittain 20 miljoonaa ja arvoksi on määritelty 35 miljoonaa. Reijo on kiinteästi ollut mukana Villagen toiminnassa. Village on vanhusten asuntola, hoitokoti ja paljon muuta.

Majatalossa asuimme kolme päivää ja shoppailimme Sudburyssa. Minä ostin upean Gibson Les Paul Standard-kitaran, josta olin nähyt unta 20 vuotta (keikkakuvissa) ja muutakin lahjaa ostettiin kotimaahan vietäväksi. Kanadan dollari on halpa nyt ja siksi kurssi on edullinen meille, eurolla saa melkein 1,5 CAD.

Sudburyn konsertit olivat; Voima-hallilla 4.8 klo 14 viihdekonsertti ja 5.8. Samoin kuin Torontossa tunnelma oli upea ja ihmisillä oli meille paljon asiaa. Kuvia ja videoita on runsaasti. Kuvasimme kännyköillä ja tableteilla, niillä saa hyvää kuvaa nykyään. Reijon kirjoittama kiitos kuvaa hienosti tapahtumia (liite).

Oli erittäin koskettavaa tavata veteraaneja ja lottana toiminut Heleena Heikkilä kertoi odottaneensa minua 2 vuotta. 2015 kiertueellani otettiin Heleenasta ja minusta kuva, jota hän aina välillä oli katsellut ja odottanut uutta tapaamista.

Sudburyn keikkojen jälkeen Reijo vei meidät Sault Ste Marien kaupunkiin, joka on noin 350 km päässä. Siellä meillä oli majotus Water Tower Inn-hotellissa, Reijon Veli Raimo Viitala (kunniakonsuli) Ann-Marie rouvansa kanssa oli meitä vastassa. Tutustuimme kaupunkiin joka on aivan USA;n rajalla. Vesi ja silta erottaa USA:n ja Kanadan. Olisi ollut mahdollista käydä USA:n puolella muutaman dollarin pikaviisumilla, mutta se jäi nyt tekemättä. Pikavierailu kaupungin kasinolla tuotti minulle 45 CAD, ei huono, muut taisivat hieman hävitä.

Matkalla näimme mennoniitteja, 1800 lukua eläviä ihmisiä. Hevoset ja kärryt ovat heillä käytössä, vaikuttavaa.

Sault Ste Marie;n (kaupungin nimilyhennys on tuttavallisesti Soo) konsertti meni samoilla tunnelmilla kuin edelliset ja mukavaa oli.
Soossa asuu ex kyyjärveläisiä ja karstusia, mielenkiintoista. Olin jo tavannut heidät aiemmalla reissullani 2015. Veteraani Yrjö Viskari oli kuuntelemassa esitystämme ja piti siitä. Konserttipaikka oli Suomi/Eesti-maja, tunnelmallinen sali.

6.8 siirryimme Veijo Holopaisen kyydillä Soosta Thunder Bayn kaupunkiin, jossa on suurin suomalainen yhteisö. Matkalla pääsimme tutustumaan jylhiin erämaisiin maisemiin. Tie mutkittelee mahtavan Lake Superiorin rantaa. Järvi on valtava, lähes Suomen kokoinen ja kirkasvetinen.

Kanadan luonto Soosta alkaen on hieman Lappia muistuttavaa, maasto vuorista, metsätyyppi havumetsää, soita, järviä, rotkoja, putouksia, jokia, puroja, metsäpalon jättämiä kelopuita. Valtavat erämaat levittäytyvät tien molemmin puolin, asutus on harvaa suurten kaupunkien ulkopuolella. Maassa asuu 35 miljoonaa ihmistä ja puhutaan kymmeniä kieliä. Intiaaneilla on omat reservaatit, joita he hallitsevat. Heimoja on monta eivätkä kaikki välttämättä puhalla samaan hiileen.

Thunderissa meidät vastaanotti pastori Jari Lahtinen, Hilldale Lutheran Churchin kirkkoherra. Majoituimme hänen kotonaan Toledo Streetillä. Jari on toiminut Hilldalen pappina 17 vuotta ja kotoisin Pohjois-Suomesta. Kirkon sivut löytyy netistä. Kirkko on kaunis ja suomalaisten rakentama. Kirkossa on erinomainen akustiikka ja siellä pidetään paljon konsertteja.

Kirkkokonserttimme 8.8 klo 18 oli kiertueen viimeinen, tunnelma erinomainen jälleen kerran. Tapasin 2 sotaveteraania, otin hieman videota heistä.

Pastori lainasi ystävällisesti meille autonsa ja kiitokseksi ruttasin siitä kuskin kyljen, kuinka ollakkaan vaihtaessani kaikkien sääntöjen mukaan kaistaa siihen paikalle tormuutti eräs rouva maasturillaan ja täytyy sanoa että kun tömähti niin miljoona kauhukuvaa vilahti sekunnissa mielessäni; vieraana maassa, vankila, poliisipamppu ja jotakin muuta jota en viitsi tässä kertoa. Vastapuoli oli erittäin ystävällinen, hän ilmoitti asiasta poliisille, joka ei tullut paikalle mutta käski seuraana aamuna asemalle tekemään selvitykset. Siellä asiat hoituivat varsin mukavasti ja minua ei pantu rautoihin, vaikka pastorimme sitä vähän odottikin!

Veijo Holopainen kyyditsi 8.8 iltapäivällä porukkamme Thunderin lentoasemalle, josta lensimme Toronton ja Reykjavikin kautta Suomeen.

Olemme keikkahenkilöitä ja kokeneita sillä puolella, mutta Kanadan reissu jää loppuiäksi mieleen muutaman erityisen asian takia. Kiertue oli osa Suomi100-ohjelmistoa, ryhmämme oli tasapainoinen ja hyvähenkinen ja kaikki tukivat toisiaan kaikilla tavoilla. Meidät otettiin vastaa ystävinä - kanadalainen tapa kohdata ihminen on aito, avoin, lämminhenkinen ja vapaamielinen, kaikki nähtävyydet, luonto ja paljon muuta jota en tässä osaa sen paremmin sanoa. Olemme nöyriä ja kiitollisia, että saimme kunnian tehdä tämä rakkaiden lottien ja sotiemme veteraanien hyväksi, viimeisen kerran.

We love You and we will never forget You

Rambe, Jenna, Samuli and Sonja

Liitteet:

Puolustusministeri Jussi Niinistön tervehdys Lotta ja veteraanikiertueelle - linkki

Kiitoskirje - linkki

Muista minua - kiertuejuliste -linkki