Takaisin töissä

Lokakuun alussa viisi vuotta sitten jäin äitiyslomalle vatsa pyöreänä. Silloin en taatusti arvannut, mitä edessä oli. Työsuhde on ollut voimassa koko ajan, mutta minä olen käynyt vain satunnaisesti näytillä, kun äitiyslomat ja hoitovapaat ovat vuorotelleet. Nyt on pienempi lapsista kolmevuotias ja äiti palasi maanantaina töihin.

Näihin vajaaseen viiteen vuoteen on kuitenkin mahtunut muutakin kuin kahden ihanan murulaisen syntymät ja varhaislapsuus. Minun on helpompi liikkua teidän parissanne, kun en joudu aina selittelemään alusta alkaen, miksi olen pihalla Kyyjärven tapahtumista ja miksi päästelen kummallisia ääniä. Siksi kerron sen nyt tiivistetysti teille kaikille kerralla.

Esikoisen syntymän jälkeen sairastuin krooniseen haavaiseen paksusuolen tulehdukseen. Luulin jo, että tyttäremme jäisi ainoaksemme, mutta tulehdus antoi kuin antoikin sen verran periksi, että pikku kakkonen sai luvan. Pikku mies syntyi ja vuoden päästä siitä minä sain kuulla kilpirauhassyöpäni uusineen. Koska krooninen suolistotulehdukseni uusi yhtä kyytiä ja kortisonikuurit olivat toistuvia, päädyimme gastroenterologin kanssa turvautumaan ohutsuoliavanteeseen, kunhan kilpirauhassyöpäni on ensin hoidettu. Niinpä viime vuoden aikana kaulani hoidettiin ensin kuntoon. Sen jälkeen luovuin paksusuolestani. Ongelmat eivät kuitenkaan päättyneet siihen, vaan ohutsuoliavanteeni on antanut merkkejä tukostaipumuksesta. Avanteeni toimii niin kuin haluaa ja koska haluaa. Siitä johtuvat kummalliset äänet, mutta äänistä huolimatta olen oikein turvallinen vieruskaveri, sillä hajut jäävät pussiin. Jos asia mietityttää, olen valmis vastailemaan kysymyksiin, mutta näin tiedämme kaikki, missä mennään.

Työn merkeissä palailen toisten juttujen myötä. Tarkoitus on aloitella mammapiiriä, Matkalla maailmalla -kerhoa ja yökahvilaa. Niistä enemmän omien juttujensa alla. Mutta olen siis palannut.