Uusjokelan päiväkeskuksessa Karstulassa leivottiin ruisleipää
Jutun kirjoittaja pääsi hiljattain tuuraamaan päiväkeskuksen varsinaista ohjaajaa. Mieleen juolahti, että mitenkähän ruisleivän teko mahtaisi siellä onnistua. Ei muuta kuin taikinakorvo likoamaan, juuri pakasteesta sulamaan ja jauhojen ja hiivan ostoon. Vähistä aineistahan se valmistuu, kun sen tekoon ei näiden lisäksi tarvita muuta kuin vettä ja hieman suolaa.
Taikinanjuuren laitoin jo kotona iltapäivällä tekeytymään. Aamulla töihin lähtiessä taikinakorvo ja jauhot matkasivat auton takapenkillä Uusjokelaan, jossa sitten vastasin taikinan. Sauna oli sopivasti laitettu lämpiämään yhtä kylpijää varten ja siellähän taikinan oli hyvä nousta liinan alla. Kun kerholaiset saapuivat paikalle, oli taikina jo valmiiksi kohonnut. Melkoinen yllätyshän se oli kaikille, kun he näkivät mitä ohjelmaa tämä päivä sisältää.
Ihan kateeksi kävi miten hienosti taikina muotoutui leiviksi. Tämän ikäpolven ihmiset olivat aikoinaa joutuneet tekemään ruisleipää vähintään joka toinen viikko, kun sitä ei siihen aikaan saanut kaupasta. Eräs kerholainen kertoi, että on viimeksi leiponut ruisleipää noin 20 vuotta sitten. Eipä ollut taito kuitenkaan päässyt unohtumaan, niin hienosti leivän teko vielä sujui. Uskaltautuivatpa kerhon miehetkin kokeilemaan leivän tekoa.
Leivät saatiin paistettua sairaalan keittiön kiertoilmauunissa, jonne mahtui viisi pellillistä leipää. Kiitos keittiön väelle, että mahdollistitte meille tämän elämyksen. Hieman mietitytti, että mitenkähän leipien paisto mahtaa onnistua kiertoilmauunissa. Leivistä tuli hieman vaaleampia kuin leivinuunissa tehtynä, mutta hyvin ne siellä paistuivat.
Leipien noustessa meillä oli aikaa rupatella menneistä. Ennenvanhaan ruisleivät kuulemma säilöttiin jyvähinkaloon, jossa ne säilyivät hyvin ja pysyivät hieman pehmeinä. Leipiä säilöttiin myös tuvan orsilla leipävartaissa. Päivä oli kerholaisten mielestä mukava ja jokainen sai leipomansa leivän kotiin vietäväksi ja keittiön väellekin riitti yksi leipä maistiaisiksi. Eräs kerholaisista sanoi, että Taivaan Isä oli kuullut hänen rukouksensa. Hän oli vähän huonossa kunnossa ja hänen olisi pitänyt lähteä kauppaan ostamaan leipää. Nyt tuota kauppareissua ei tarvinnut tehdä.