Mulle tehtihin remonttia

Joo mä alakutalavesta harioottelin kovasti aivan ku suurin kisoohin ja suuri koetus mulla olikin eres. Mää en kunnolla ehtiny toipua erellisestä leikkuusta, kun mennehenä keväänä kaatua rojahdin jäätiköllä. Molin juuri lähärös kihilajaasiin ja tämmivaatteet oli päällä ja nappaskenkät jaloos. Kävin heittämäs roskapussin roskiksehen ja eikös sitä vanhaa viety. Hetken makasin pyörryksis jäätiköllä ja ku siitä heräsin ajattelin, että oonkohan mä nyä kuus vai maas? Pää oli kipiä, muttei halaki ja maas sitä totisesti maattihin. Kontiin ylös ja ittekseni totesin, että Partion vanha ilimootustaulu oli vääräs paikas. Kihilajaaset jäi siihen ja jouduun "haavojani nuolemahan." Huomisin, kun nousin petistä älysin, että jalakahankin oli vissiin isku käyny. Jalaat tuntuu, kun olisi eriparia. Kävely ei lähteny kunnolla onnistumahan koko kevään aikana. Mää päätin ostaa pyörän.Tuumasin, kun kesän kovasti pyöräälen, niin syksyllä jalaat sujuu paremmin. Ei se kummikaan menny mun räkninkin mukahan. Vaimo sanoo, ku jalaka rupes olemahan krenkules, notta mee ny kuule jo lääkärihin. No ei siinä ollu muuta vaihtoehtua.

Lääkäri mua tutkii ja syynas ja sanoo, jotta paa ny tuohon sängylle niin mä katton sun lonkas. Ei se palio liikuttannu, ku sanoo, jotta täällä on vikaa ja passitti kuvahan. Mää ittekseni tuumasin, notta ny lääkäri erehtyy. Seliäs se vika on, mutten mitään sanonu. Menin kuvahan ja ajattelin, että siitäpä seleviää. No selevisi kyllä, muttei mun riaknostiikan ja tuumailun mukaan. Meillä on Kyyjärvellä hyvä lääkäri. Mistä kummasta se tiesi, että ku selekä on kipiä niin se johtuukin lonkasta. Sitten kävin toiseski kuvas ja se osootti samaa. Lääkäri sanoo, jotta ei se ny kuule parane enää, pitää vaihtaa uusi nivel. Se puhuu niin vakuuttavasti, notta mä uskoon. Ei auta, ku mennä lekurille. Sitten mä pääsin ortopeerin puheelle. Se sanoo, että ny on sellaanen oorninki, jos meinaat visus aijas tulla leikkaukseen: Sun on tupakanpoltto lopetettava, samoon viinanjuonti, hampahat pitää koriata ja kuntoolla, jotta on hyväs kunnos, kun leikkaus teherähän. Mä kysyyn, notta onko se suuri leikkaus? Se ortopeeri sanoo: "Isoo leikkaus soon, mutta kolomes vartis mä sen sulle teen." Sitten se huomas, jotta määkin oon pohojalaasia, niin se sanoo, jotta mä leikkaan kuule sun mukavasti ja säästän perselihaksen, niin sää paranet nopiampaa. Se oli itte syntyysin komian kirkon pitäjästä ja meistä tuli melekeen ku sukulaasia. Molin hyvillä mielin, notta taitaa täs viälä elämä voittaa.

No mää sen tähären sitten alakutalavesta kovasti reenasin, niikun olumpialaasiin. Vielä erellisenä päivänä tein lenkin koiran kans. Hampahat pantihin tämmihin ja tupakka ja viina ei oo kuulunu mun ruokavalioohin,notta siltä osin oli helppua. Täällä Kyyjärvellä on hyvä taksipalavelu. Taksari vei mun ilimoottautumisehen ja sieltä suoraan pukuhuoneeseen. Molisin varmahan puolen päivää kattellu, mistä ne paikat löytyy. Sitten pantihin haalarit jalakahan, jossa oli joka pualella vetoketjuja, että siitä kohtaa aina avattihin, mistä leikatahan. Tuli siinä orotushuonees mielehen, notta aukaasis ny oikian ketjun, ettei vain vaihreta väärää laakeria. Sitten terveyssisar kuttuu ja teki kysymyspatterin ja kovasti kuulusteli, onko ohjekirija luettu ja mä rykääsin, notta on yritetty,mitä siitä tällaanen mies ny seleville saa.. Sitte se kysyy hampahista ja varpahien väliistä. Mä sannon, jotta jokaikinen ilta oon voidellu varpahien välit eikä varvasjuustua eikä haavoja oo. Se sanoo, notta koitetahan ja se jotakin priitä tökkäs varpahan välihin ja kysyy puoli irvallisesti, notta karvastelooko. Mä sanoon, nottei yhtään. On ne niin hyväs vaseliinis.

Sitten ne leikkaa täräytti, josta ei ny mitään tienny, ku jalaat oli puuruksis ja lyötihin ku viilapenkihin. Osastolle vietiin prökenemähän ja seuraavana päivänä pantihin kävelemähän. Kovasti hyvin ne oli asennettu eikä juuri kipiältä tuntunu. Ajattelin, notta mun ruhos ei ookkaa näin arvokasta osaa. Ihan titaaninen luun pätkä, nivel ja kuppi. Son kovempi ku luu ja hyvääsesti kallista ainetta. Onneksi ku lasku tuli, niin koko reissu maksoo vain vajaat pari sataa eurua. Ei kyllä kannata klengata lonkilla nuukuuren tähären loppuelämää, ku saa oikeen uuren titaanisen nivelen. Saa kulukia suoras ja nenä pystys, kun on niin arvokas lonkka. Muut ei sitä tierä, mutta soonkin sitä sisäästä kalleutta.

No mua ei ny oo sitten larulla eikä palio raitilla näkyny, ku mää oon tuota lonkkaa rotunu. Joku tuttu ennusti, että kevätlumilla Olavi hiihtelöö.  Moon ny luanteestani poiketen ajatellu säästää ittiäni ja lonkkaa. Ku on arvokas lonkka ei sitä kannata heti lähtiä paahtamahan. Son niinku uus auto: ensin pitää hyvin sisähän ajaa. Siksi moon täällä tuvas hariootellu ja vähä tuos kirkonmäellä sauvakävelly. Jos Jumala suo ja viskaalit sallii niin ensi lumilla hiihretähän. Toipilahana ollahan ja kyllä mä luulen, että mä vielä tokenen. Sonkuulkaa uusi aina uusi ja paree, vaikka kiellettihin kovasti hyppyrimäesta laskemastakin.

 Hyvää kevättä kaikille tutuulle ja hiihtäkää, jos voitta. Lumesta ei oo puutetta.

Terveesin rovasti