Yritetään yhdessä

Messukaavio ja organisaatiopohja oli luotu. Syksyllä koulujen alettua oli jo lukiolaisten ensimmäisiä kokoontumisia tulevien messujen hahmottamiseksi. Kokemusta hankkinut vastuuopettaja opiskelijoineen ja kollegoineen lähti avaamaan väyliä hyväksi havaittuun tapaan mm. yrityksiin, tiedotusvälineisiin ja Perhon kuntaan. Tästä käynnistyivät ja tihentyivät monet palaverit kohti messujen h-hetkeä. 

Opiskelijat ahkeroivat kuin työmyyrät ja -muurahaiset moninaisissa ryhmittäin jaetuissa tehtävissään. Lopputulos oli hyvä. Yleisö oli tyytyväinen messujen antiin, samoin yrittäjät. Liikenne- ja ruokahuolto sujui. Todettakoon kuitenkin, että ainahan pientä parannettavaa jää. Kutsuvieraspanelistit toivat kevättuulahduksen maakunnan ulkopuoleltakin ja antoivat ajattelemisen aihetta pienen Perhon elinkeinopolitiikalle. Opiskelijoille messut ovat yhtä kuin opetussuunnitelman mukainen teemaopintoihin kuuluva yrittäjyyskurssi. Kun miltei kaikki ikäluokat ovat järjestelyissä mukana, tapahtuu messuosaamisen ja tiedon siirtoa seuraavalle ikäluokalle mutkattomasti. 

Tällä kurssilla oppilaille konkretisoituu selkeästi, mitä yrittäminen on. Työtehtävissään he näkevät työnkuvia viestinnänhoitajista wc-siivoojiin ja pr-tehtävistä media- ja lavastetekniikan osaajiin. Onko tuleva jatko-opintoala tätä suuntaa? Näissä tehtävissä tekemällä syntyy konkreettista tulosta, kätten työn näkee. Vastapainona opiskelijalle kirkastunee näin myös lukion teoriapainotteisuus, joka vaatii pitkäjänteistä opiskelua ja jonka tarpeettomiltakin vaikuttaneiden aineiden kurssien merkityksen saattaa ymmärtää vasta jälkeenpäin. 

Yritys on sanana ja terminä epävarmuutta korostava. Yrittänyttä ei laiteta, Yritys hyvä kymmenen, Hyvä yritys - mutta mikä on tulos? Yritettty on. Yrityksen tulos saavutuksena näkyy usein vasta aikojen jälkeen - näin siis oikeassa yritysten maailmassa kuten äsken kuvaillussa koulumaailmassakin. Tämä vaikea menestymisen ennustettavuus kysyykin tietynlaisia tuntosarvia ja jopa uhkarohkeutta, kun yrittäjyyden väylälle lähtee. 

Perholaisnuoret pohtivat jatko-opintoaikeitaan viimeistään peruskoulun yhdeksäsluokkalaisina ja lukion abiturientteina. Millainen on perholainen koulutuksen arvomaailma? Väittäisin, että useimmissa perholaisperheissä arvostetaan fyysistä työtä, siihen johtavia ammattitutkintoja ja nopeasti työn syrjään kiinnipääsyä. Näistä monelle Perho tarjoaa työpaikan, mutta ei kaikille. Tarvitaan myös pidemmälle menevää koulutusta, akateemisiin tutkintoihin johtavaa polkua - siihen väylä on Perhon lukio. Myös näille osaajille kotikunta antaa työpaikkoja, mutta aivan liian vähän. 

Ikäluokan lukioontuloprosentti pitäisi olla mielellään ja valtakunnallisten tavoitteidenkin mukaan puolet ikäluokasta - tähän ei liene Perhon lukiossa koskaan päästy. Pitää myös ymmärtää, että vaikka lukio olisi ihan peruslukio ilman mitään erityispainotusta, se tarjoaa erinomaisen etenemismahdollisuuden jatko-opintoihin ja turvaa nuorten kasvun vielä omalla paikkakunnalla. 

Perholaisyritykset, niin olemassa olevat kuin tulevat, sekä sosiaali-, terveys-, kulttuuri- ja vapaa-ajan palvelut tarvitsevat koulutukseltaan kaikenlaisia ja -tasoisia osaajia. Tällaisen moniosaamisen kautta uudet ideat, kanavat ja organisoinnit voivat saada innovaatioita aikaan meidänkin paikkakunnallamme.

Perhon kunta on yritysmyönteinen - sen on pakko olla nykymantrankin mukaan, kun puhutaan maaseutukuntien olemassaolosta. Tämä tuli todettua käydyssä yrityspaneelissakin. 

Kaiken kaikkiaan näiden messujen suunnittelussa ja organisoinnissa Perhon kunnan panostus oli näkyvää. Nuorille halutaan viestiä, että työelämä voi avautua heille Perhossakin. Messuprojekti näytti, että myös pienellä paikkakunnalla ja pienessä lukiossa voi tehdä isojakin asioita. 

Mirja Siironen, vt. rehtori keskuskoulu ja lukio