Raili Helena Tenhusen muistolle

Raili Helena Tenhunen syntyi 24.9.1945 Meeri ja Onni Tenhusen esikoisena. Seurakseen hän sai ajan mittaan Raijan ja Tuomon. Railille perhe ja suku olivat aina tärkeitä ja rakkaita, vaikkei itse koskaan avioitunutkaan ja tullut äidiksi. Mutta hän ylpeili siskonsa lasten saavutuksilla kuin nämä olisivat olleet hänen omiaan. Hän myös odotti heidän vierailujaan aina innolla. Railin perhe olikin ehkä isompi kuin monen avioituneen ja perheellisen.

Toisen perheen Railille muodosti seurakuntaperhe. Niin pitkään kuin terveys sen salli Raili oli aina valmis lähtemään ja kantamaan oman kortensa kekoon. Raili lauloi kuorossa ja todistikin joitakin kertoja. Kuorossa laulaminen oli hänelle ominta.

Kuten kuorosta saattaa päätellä, musiikki oli Railille tärkeää. Hän huomasi uudet laulut, mutta nautti myös monesta vanhasta tutusta. Raililta uusien laulujen oppiminen kävi helposti. Kiinnostus musiikkiin näkyi kotonakin melkoisena levykokoelmana.

Railin koti kuvasti häntä itseään. Sisarukset perheineen tärkeällä paikalla. Levykokoelma järjestyksessä. Kaunista ja siistiä. Raililla oli silmää kauneudelle.

Railin elämä ei ollut helpoin mahdollinen. Jo 2-vuotiaana hän sairasti vakavan aivokuumeen, josta kuin ihmeenä selvisi hengissä, vaikka jäljet jäivät. Raili jaksoi kuitenkin odottaa parantumisen ihmettä. Nyt se on totta. Hyvin harvoin Raili kuitenkaan sortui valittamaan osaansa. Päinvastoin hän omasi taidon kääntää katseensa asioiden positiiviseen puoleen.

Kaikesta huokui luottamus Jumalaan, jolle Raili oli elämänsä luovuttanut. Usko ei ollut hänelle vain pyhäpäivien kokouksia. Usko oli Railille arkea Jeesuksen kanssa. Tämä Jeesus, jonka ristintyön Raili uskoi todeksi omalle kohdalleen, oli varmasti Railia vastassa ajan rajan toisella puolella. Siksi 1.6.2018 Raili saattoi turvallisesti ja rauhallisesti siirtyä tästä ajasta ikuisuuteen.

Lohduttakoon meitä se tietoisuus, että nyt Raili voi taas laulaa, epilepsiasta tai osteoporoosista ei ole tietoakaan, ja uskon, että iankaikkisuudessa hänellä on myös yllin kyllin aikaa haistella ja maistella sielunsa kyllyydestä. Parasta kaikessa usko on saanut vaihtua näkemiseen.

Siunaamisen suoritti Mirjam Huotari-Kallinki. Kappelissa meitä auttoi kanttorina Lotta Vallivaara. Muuten musiikista vastasivat helluntaiseurakunnan kuoro sekä Pirjo Kainu ja Liisa Pölkki duetoillaan.