Terveisiä Ruskaretkeltä

Torstai-aamuna 13.9.klo 6 oli Kyyjärven kirkon parkkipaikalla iloisia ihmisiä lähdössä ruskaretkelle. Joku lähti ensimmäistä kertaa, mutta useimmat olivat olleet jo monta kertaa. Tuttuun tapaan matkanjohtajina olivat Irmeli ja Reijo Uuusisalo sekä Olavi Vallivaara. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Raahen kaupungin kirkko. Kirkon ovella oli meitä iloisena tervehtimässä entinen kyyjärveläinen ja nykyinen Raahen seurakunnan seurakuntapastori Markus Tuukkanen. Hän esitteli meille kirkon ja piti aamuhartauden. Hänen lisäkseen paikalla olivat kanttori ja suntio. Kanttori Jaakko Rahko soitti Raahen kirkon uruilla kaksi hienoa urkukappaletta ja säesti virret. Seurakuntasalissa joimme aamukahvit, jotka Kyyjärven seurakunta tarjosi matkalaisille.

Torniossa pysähdyimme ruokailemaan ja sen jälkeen jatkoimme matkaa kohti Pelloa. Pellon kirkossa uusi kirkkoherra Aino Pieksä kertoi kirkosta ja vanha kirkkoherra Paavo Korteniemi puhui seurakunnan historiasta. Virret säesti kanttorina toiminut Eero Ylitalon sisko. Kunnanjohtaja Eero Ylitalon tarjoamat kirkkokahvit juotiin seurakuntasalissa ja Eeron sisaret ne meille tarjosivat. Olemme Eerolle ja sisaruksille kiitollisia hienosta palvelusta. Tosin olisimme halunneet Eeron nähdä, mutta ministeritapaaminen meni tällä kertaa vierailumme ohi. Jatkoimme "väylän vartta" eli Tornionjokivartta kohti Muoniota. Matkalla lauloimme, kuulimme juttuja monesta suusta ja saimme välillä nauraa. Välillä lauloi Kyyjärven 35%:n kuoro meidän iloksemme hienoja lauluja. Ensimmäinen retkipäivä päättyi Muonion Olostunturille, jossa yövyimme hienossa hotellissa ja nautimme hyvistä ruuista. Oloksella näkyi hieno ruska. Vain Kaarina uskaltautui kiipeämään tunturin huipulle. Minä monien muiden tapaan kiipesin saunan lauteille ja nautin poreista omassa huoneistossa muiden tavoin.

Perjantai-aamu avautui sumun hälvettyä aurinkoisena. Enontekiön Songanmuotkassa kävimme tapaamassa tuttua kauppiasta Mailaa, jonka kahvin ja munkin hinta oli pysynyt 50 sentissä. Pakkohan ne oli ryypätä, kun halvemmalla ei taida koko Suomessa saada. Hetan kautta ajoimme kohti Kautakeinoa. Kautakeinon kirkon parkkipaikalla nautimme Irmelin, Reijon ja ystävien tarjoilemat kahvit voileipien ja kakkujen kera. Sopivasti suntio tuli kahvien jälkeen avaamaan kirkon ovet ja pääsimme katselemaan sisäpuoleltakin kaunista sodan jälkeen rakennettua puu kirkkoa. Ruijassa saksalaiset polttivat vetäytyessään kirkot niinkuin Suomen Lapissa. Kautokeinosta matka jatkui Alta jokivartta Altan kanjoniin, jossa pysähdyimme katselemaan hienoja näkymiä. Altan kaupungissa vierailimme uudessa v.2013 valmistuneessa "Revontulikatedraalissa". Kaikki me olimme sitä mieltä, että kannatti Reijon maksaa 5 euroa/henkilö päästäksemme kirkkoa näkemään sisältäpäinkin. Joten kiitos vielä Reijo! Altasta lähdettyämme pian puusto katosi ja ihailimme paljaita tunturinäkymiä. Kvalsundissa pysähdyimme taas kahville "omaan baariin". Meillä on mainio linja-auto, jossa on kahvinkeitin ja vapaaehtoinen "kahvitusporukka", joka loihtii meille seisovan pöydän tarjottavineen. Monet retkeläiset olivat leiponeet sämpylää, leipää, pullaa,kakkuja,leivoksia aina lusikkaleipiä myöden. Joten kastettavaa riitti! Linja-autossa oli ohjelmaa ja Tähkät kuoro lauloi ja opetti meille maakuntalauluja. Saavuttuamme Hammerfestiin katselimme vähän kaupunkia ja majoittauduimme hotelli Scandikissa. Ruokailun jälkeen lähdimme kävellen kirkkoon. Kirkossa suntio odotti meitä ja hänen puolisonsa, joka esitteli meille selvällä suomenkielellä kirkon. Hän oli syntyisin Sodankylästä ja muisti meidän vierailumme neljä vuotta sitten. Hän kertoi myös seurakunnan ja kaupungin nykyisestä elämästä. Antoisan kirkkokäynnin jälkeen palasimme hotelille ja jotkut halusivat ottaa vähän iltalenkkiä.

Lauantaina heräsimme Norjassa. Joku matkalaisista sai niin hyvin nukuttua, että aamupala piti hotkaista - muuten ei olisi "kereenny fölijyhyn". Kaupunkiajelun jälkeen suuntasimme kohti Porsangin vuonoa ja Lakselvin kuntakeskusta. Siellä poikkesimme kauppaan ja monet ostivat kutunjuustoa. Kirkkoon emme päässeet hautajaisten vuoksi, emmekä joutaneet iltapäivään odottaa. Ennen Karasjokea autokahvila avautui ja joimme järven rannalla päiväkahvit. Totesimme, että Ruijassa lehdet olivat pudonneet puusta ja jäljellä oli vain maaruska. Karigasniemen kautta tulimme Suomen puolelle ja ehdimme Inarin porofarmille juuri sovittuun aikaan. Meille esiteltiin poroja ja saimme niitä syöttää ja samalla kerrottiin poronhoidosta. Kodassa joimme kampanisu kahvit kuksasta ja kuulimme saamelaisesta kulttuurista. Meille opetettiin suopungin heittoa ja tutustuimme käsityönäyttelyyn. Loppumatka Ivaloon taittui leppoisasti ja Ivalon keskustassa, hotelli Ivalossa yövyimme.

Sunnuntaina jatkoimme kohti Saariselkää. Aurinko paistoi kauniisti ja pyörähdimme Kaunispäällä katsomassa upeita maisemia. Saariselän kappelissa rovasti toimitti yhdessä paikallisen suntion kanssa aamumessun, johon osallistui muutama muukin turisti meidän lisäksemme. Messun jälkeen kappeliin tuli toinen linja-auto, jossa oli muutama tuttu matkalainen. Kierrimme Saariselän ympäri ja matka jatkui kohti Sodankylää. Sodankylässä oli retkemme kaunein ruska. Ennen Sodankylän kirkonkylää pysähdyimme juomaan tienvarteen kirkkokahvit. Joulupukinmaassa tehtiin vielä ostoksia ja sitten jatkettiin kohti Kemiä. Seurakunnan leirikeskuksen tuttu emäntä toivotti meidät tervetulleeksi ja tarjoili meille maittavan aterian. Sitten ajoimme Kemin kirkkoon, jossa varsinkin alajärvisille tuttu pappi , Kemin kappalainen Tapio Karjula, oli meitä vastassa. Hän esitteli kirkon ja kertoi seurakunnan ja Kemin asioista ja piti hartaushetken. Kemistä matka jatkui Tupokseen, jossa joimme Kyyjärven Paikallisosuuspankin tarjoamat pullakahvit. Loppumatkalla oli arvonta. Sisko, Irmeli ja Mirjami myivät matkan aikana arpoja Kyyjärven seurakunnan hyväksi. Monet saivat nauttia voitoista ja arparahojakin kertyi 260 euroa Kyyjärven seurakunnan diakoniatyön hyväksi. Ohjelma jatkui autossa ja "Aunekin" vieraili meille kertomassa kuulumisia. Hän lauloi ja antoi kaverinsa kanssa vastauksen siihen, minkä tähären on niin mukava reissata. Kuoro lauloi ja Sisko kertoi runomuotoon riimitetyn hienon matkakertomuksen.

Taivaan Isä siunasi matkamme hyvin. Saimme nähdä ja kokea hienoja asioita. Tutustuimme toisiimme ja hienoihin paikkoihin. Monet iloiset naurut, laulut ja ystävien jutut jäivät kantamaan syksyn harmaisiin päiviin. Kiitokset liikennöitsijä Reijo Uusisalo Oy:lle ja henkilökunnalle ja kaikille mukanaolleille retkestä. Ensi vuonna taas, jos Jumala suo... sellaanen mieli oli kotia päästyttyä.

Ensi vuonna ruskaretkelle haluavan kannattaa kysyä vapaita paikkoja Irmeli Uusisalolta.

Valokuvat: Erkki Heinola ja Olavi Vallivaara