Karhulanka

Olin lopettanu keskikoulun enkä päässy ensimmäisellä yrityksellä jatkamaan. Ei tienny mihin ois lähteny suuntautummaan. Elä huoli. Yhtenä päivänä olin asioinu Ossuuskaupassa ja lähössä pyörällä posottelemaan kottiinpäin ku Ossuuskaupan rouva tormas portaille minun perrään. Sano, että ois asiaa. Mentiin sisälle toimittelemaan. Melekein siltä seisomalta sain ruveta myyntihommia opettelemaan.

Siinä olikin urakkaa. Olin siihen aikaan meleko ujo ja se oli ensimmäinen kova pala ku asiakkaita piti ruveta palavelemmaan. Valintamyymälät ei ollu vielä ylleisiä sillon. Yks asiakas anto mulle arvonimen Ossuuskaupan uus neiti. Voi olla, että nimitykseen vaikutti valakonen työtakki. Se oli nailonia, eli talavella kylymä ja kesällä kuuma. Lauantaina se piti viijjä kottiin ja pestä, oli sitten taas maanantaina puhas työasu. Pitkiä housuja ei ollu sopivaa pittää töissä. Hame piti olla. Joillakin se oli minimittanen. Minusta pitkät housut ois ollu asiallisemmat siinä ammatissa.

Opittavia asioita oli mahoton määrä. Laskemiset ja punnihtemiset hermostutti eniten. Jauhot tuli sillon jo valamiiks pakattuna, vain kauraryynit oli irtotavaraa. Paperipussin aukaseminen oli tarkka homma. Sitä ei saanu roiskasta auki vaan vekit piti aukoa nätisti. Pussin suu aukes sopivasti ja voi ruveta kuupalla öysäämään kauraryyniä pussiin. Makkaraa siivutettiin asiakkaan pyytämä määrä, lihhaa jauhettiin aamulla niin palijon ku arveltiin päivän aikana menevän. Lihamyllyn peseminen oli meleko työlästä. Ylleensä se tehtiin hyvissä ajon iltapäivällä. Muutaman kerran sattu niin, että viis minnuuttia ennen sulukemisaikaa tuli asiakas ostamaan 100 rammaa paistia jauhettuna. Lihamylly oli tietysti jo pesty ja osat levällään kuivamassa. No, eipä siinä mittään. Hymyssäsuin palavelemmaan. Lihamylly kassaan, reilu pala paistia tuuttiin, että sai 100 rammaa jauhelihhaa. Lihasta jäi aina huomattava osa lihamyllyn uumeniin. Palavelu pelas ja asiakas sai mitä tilas.

Tiskipaperista repästiin pitkä suikale, siihen merkittiin hinnat alekkain. Ne piti päässä laskea yhteen. Vain myymälänhoitaja sai käyttää laskukonetta. Alakuaikona se tarkasti harijottelijan tekemät laskutoimitukset. Sillä laskukonneella. Asiakkaan maksaissa laskuaan, kukkaroon ei saanu kurkkia.

Tavaraa oli laijjasta laitaan. Hevosenkengän naulosta ja harijateräksestä mekkokankaisiin. Ulukovarastossa oli rehuja ja muita maatalloustarvikkeita. Se oli sopiva jumppatuokio ku tempas  rehusäkin sylliin ja paiskas sen raktorin lavalle. Yks mielenkiintosimmista tehtävistä oli talavipakkasella rouhia pussiin 10 killoa karkeata suolaa. Joskus Karijakunnan makkaralähetys tuli Essolle Matkahuoltoon. Se oli painava puulaatikko. Minun tehtävä oli hakkea se maitokärryllä.

Minusta tästä kaikesta opista ja kokemuksesta on ollu hyötyä elämän varrella. Eniten tykkäsin kankaijen esittelemisestä ja myömisestä. Yhtenä päivänä joku isäntä tuli kysymään: "Onkos teillä niitä naisten potkuhousuja?"Hyllystä löyty emännälle sopivat sukkahousut ku vähän pengottiin. Sukkahousuja oli ollu vasta vähän aikaa markkinoilla.

Maitotilipäivät oli kiireisiä. Sillon oli väkkeä liikkeellä het ku Ameriikassa. Kaupan hyllyt oli varustettu täyteen tavaraa. Muistan, että Kivijärven leipomosta tuli mustikkapiirakoita ja iso pino höyryäviä vesrieskoja. Niillä oli kova menekki. Sai siinä juosta tukka suorana, jokkainen tavara piti tormuuttaa tiskille asiakkaan etteen. Piti olla huolellinen että hinnat tuli oikein. Jonossa ootti lissää ostajia. Sattu pari kertaa, että joku emäntä halus laittaa paketin poijjalleen sotaväkkeen. Se sano:" Otappas tyttö sopivan kokonen pahavilaatikko ni saan vietyä paketin samalla postiin." Minähän lastasin laatikon täyteen emännän ostamia herkkuja. Laatikko piti vielä kääriä ruskeaan paperiin, teipata ja sittoa naru ympäri. "Kirijotappas osote päälle ku sulla on hyvä käs ala", emäntä sano. Minähän tein työtä käskettyä ja asiakas lähti tyytyväisenä paketti kainalossa. Se oli täyttä palavelua. Tuommosen ruuhkapäivän jäläkeen ei iltasella rengänny unta ootella.

Vajjaat kaks vuotta kesti minun ura Ossuuskaupan uutena neitinä. Ei ollu kahta samallaista päivää. Yks talavipäivä oli erityinen. Jo aamulla oi sankka lumipyry ja kova puuskanen tuuli. Töihin piti kahalata umpihangessa. Tuulenpuuska heitti ensin helemat korviin ja sitten lunta raappahousun kauluksesta sissään. Sinä päivänä kylällä ei liikkunu ristinsielua. Lumimyräkkä jatku koko päivän. Sitten iltapäivällä sissään astu mies ristirantusessa sarkapuserossa, karvalakki päässä ja reppu selässä ostamaan karhulankaa. Harmi vain, nyt justiin karhulanka sattu olemaan kaikki. Tyhyjin käsin joutu lähtemään kotimatkalle. Sinne katos lumisatteeseen reppuselekänen mies.