Siunattua lepoa, Annikki-mummu

Palvelukeskus oli Annikille itselleenkin tuttu, sillä hän oli asunut siellä kahden vuoden ajan. Viimeiset kaksi vuottaan hän kuitenkin asui perhehoidossa tyttärensä Helenan tyttären Vuokon luona Vetelissä ja sai siellä kuolla kotiin keskelle lapsiperheen elämää lyhyen saattohoidon jälkeen.

Annikki oli kuollessaan 95-vuotias. Hän oli syntynyt Kivijärven Penttilänkylällä vuonna 1924 Elli ja Ilmari Holmin toiseksi vanhimmaksi lapseksi. Hänen jälkeensä syntyi vielä kuusi nuorempaa sisarusta, joita Annikki ahkerasti hoiti ja auttoi myös vanhempiaan tilan töissä. Varsinkin sota-aikana, kun miesväki oli rintamalla, hän hoiti miehisetkin työt hevosenajoineen ja osallistui myös lottajärjestön toimintaan.

Jo nuoresta Annikille karjanhoito oli mieluista. Aivan pikkutyttönä hän oli vanhempiaan paremmin osannut tulkita lehmän poikimisen lähestyvän ja hakenut sen navettaan. Ensin vanhemmat nuhtelivat, mutta kun huomasivat tytön tehneen oikean diagnoosin, antoivat hänelle kiitosta.

Karjanhoidosta tulikin Annikille elämäntehtävä ja suoranainen kutsumustyö. Hän kävi karjanhoitokoulun Kannuksessa ja kiersi sittemmin tiloja maatalouskeskuksen tenttinä. Työnsä kautta hän tapasi myös Kyyjärven Kumpulassa asuneen Saramäen Väinön. Niinhän ne minua kiusasivat, että kiersin ja kiersin rengasta ja viimein rengas kävi niin pieneksi, että mahtui sormeen, on Annikki itse kertonut.

Häitä juhlittiin vuonna 1946 ja siitä lähtien Annikki tunnettiin Karhiahon emäntänä. Hän kehitti tilan karjaa ja koska hän oli taitava lehmien hoitaja, häntä haettiin apuun myös naapureihin, jos vaikeuksia karjan kanssa oli.

- Olen porsittanut ja poiittanut ja välillä nukkunut eläinten viereenkin, mummu tapasi kertoa. Kutsumuksesta ja rakkaudesta työhön kertoo se, että vielä 86-vuotiaana Annikki halusi käydä navetassa aamuin illoin tekemässä askareitaan, vaikka Pekka-poika oli huolehtinut tilasta jo vuosikymmenet. Karhiahon Annikki muistetaan työteliäänä, vaatimattomana ja kiitollisena sekä iloisena ihmisenä. Hän ei koskaan valittanut työnsä määrästä ja aivan viimeiseen asti hän jaksoi kiittää saamastaan hoidosta ja avusta.

Vuokko Lahti, 

kirjoittaja on Annikin tyttärentytär