Niskalan Tapion muistolle

Mukana  oli 10 - 15 vuotiaita poikia ja tyttöjä varmaankin kaikista Kyyjärven kylistä. Kumpulan ja Saunakylän poikien joukossa oli pieni mutta tarmokas ja itsetietoinen poika, jota puhuteltiin Niskalan Tapioksi.  Jostain syystä juuri Tapio jäi parhaiten mieleen Kumpulan ja Saunakylän pojista, sillä hänessä tuntui olevan miestä vaikka kahden edestä.

Tapasin hänet seuraavan kerran vasta viitisentoista vuotta myöhemmin Lahdessa,  johon hän oli tullut tapaamaan Aila-siskoani. Istuttiin iltaa jossain ja Tapio kertoili hyviä juttuja värikkäistä kyyjärveläisistä persoonista. En silloin arvannut että siinä istui tuleva lankomieheni.
Mutta niin siinä kävi että aika pian vietettiin Lahdessa Ailan ja Tapion häitä. Tapio muutti Lahteen ja hänestä tuli tehdastyöläinen, trukinkuljettaja  Enso-Gutzeitin aaltopahvitehtaalle, joka oli minunkin ensimmäinen työpaikkani. Pertti ja kummipoikamme Markku syntyivät, ja alkoi näyttää siltä että perheestä tulisi pysyvästi kaupunkilaisia. Mutta jotenkin vaistosin koko ajan että Tapion mieli paloi takaisin Kyyjärvelle. Ei kaupunki ollut hänelle oikea paikka. Kun sitten kotitalo Niskala tarvitsi uutta isäntää, niin oli selvää että perhe muuttaisi Kumpulaan.

Tarmokkaan isännän Niskala Tapiosta saikin. Usein hänen isännyyttään ajatellessani on tullut mieleen Aleksis Kiven kuvaus Jukolan Eerosta, josta tuli Vuohenkalman isäntä ja pitäjäläisten luottomies. Ei tarvitse  paljonkaan muunnella kuvausta Jukolan nuorimmasta pojasta, jotta siinä puhuttaisiin Niskalan isännästä. Tapiostakin tuli oman kotikylänsä ja myös koko pitäjän luottomies, ja  "hyvinpä  onnistuivat hänen ajamansa  asiat, hänen kuntonsa kirjoituksessa ja luvunlaskussa saattoi myös hänelle paljon tointa ja askaretta, mutta eipä lyönyt hän sen tähden laimin maansakaan viljelystä vaan johdatti aina järjestyksellä ja vireydellä töitä ja raatamista, ja alati kiehtoili  hänen silmänsä terävästi ympäri..." Metsä oli Tapiolle aina yhtä suuren huolenpidon kohteena kuin pellotkin, ja siellä hän viihtyi, oli sitten kyse hirvenmetsästyksestä tai oman metsän hoitamisesta.

Tapiolla oli myös kykyä  ajatella ja nähdä asioita eteenpäin pitkällä tähtäimellä.  Kyyjärveläisittäin sen saattoi ilmaista näinkin uskottavasti: Se kahtoo kauas!

Tapion tietoja kunnalliselämän kiemuroista ja lakipykälistä käyttelin minäkin paljon hyväkseni kirjoittaessani Ylelle Kuusniemen, Tyrisevän ja Hangaslahden kuntien tapahtumista. Jos tuli eteen jokin asia jota en tiennyt, soitin Tapiolle ja sain aina parasta mahdollista tietoa. Molemminpuolinen luottamus oli itsestään selvyys tuossa yhteydenpidossa.

Tapio oli mies, jota kuvaamaan sopii myös Pentti Haanpään määritelmä suomalaisista miehistä, silloin kun kovat sota-ajat olivat tulossa : "Heillä on ammoiset keinot käytössään, sillä nähdessään tulen talon nurkan alla Suomalainen mies ei jää odottamaan vaan  toimii." Mitään niin dramaattista ei Niskalassa toki tapahtunut, mutta muuten kuvaus sopii  täydellisesti Tapion luonteen kauvaukseksi.

Usein ajattelin että Tapio oli rohkea ihminen, joka ei sairauksienkaan tullessa jäänyt surkuttelemaan itseään. Tiesin kyllä mikä hänen terveystilanteensa oli, ja tiesin miten huolissaan Aila oli sen vuoksi. Juttelimme Tapion kanssa siitä miten asiat olivat,  ja hänen suhtautumistaan tilanteeseensa sopii kuvaamaan Yrjö Jylhän erään runon säkeet, kun runoilija tapaa välirauhan aikana erään pahasti haavoittuneen aseveljensä.

"Kun hämmingin hän kasvoillani näki,

hymähti äänellään hän hillityllä:

Siihen tottuu kyllä."

Tapio oli ihminen, jonka omien läheistensä rakastaminen ja heistä huolehtiminen näkyi teoissa. Hänen eräs johtoajatuksensa oli se, että ei vain nykyhetkestä vaan myös jälkeen jäävien myöhemmästä turvallisuudesta huolehtiminen oli tärkeää.  Niskala oli hänelle enemmän kuin maatila ja koti, hän rakensi siitä ikään kuin turvasataman Ailalle ja lapsilleen, ja myös lapsenlapsilleen.

Usein kun joku läheinen ihminen lähtee, huomaa miten suuren aukon hän jättää. On vaikea löytää lohduttavia sanoja Ailalle, Pertille, Markulle, Virvelle ja Reimalle, ja Tapion ja Ailan lapsenlapsille. Mutta Tapiohan on lähes yhtä kuin Niskala, ja siellä hänen läsnäolonsa jatkuu niin kauan kuin hänen ja Ailan yhdessä rakentama turvasatama on olemassa.

Kepeät Kyyjärven mullat, lankomies!

Heikki