pistevi.....pistevi.....pistevi

Pari päivää Helsingissä ja sitten autovuokraamon Toyotan nokka Kyyjärveä ja isomummonsa Evelinan synnyinkuntaa kohti. Ensimmäinen etappi ei kuitenkaan tuonut Johnia Kyyjärvelle vaan Airbnb-majoituspalvelu ohjasi vieraan Soiniin Hankajärven rannalle. No, seutukunnalle kuitenkin.

Google Maps oli kovassa käytössä ja sen turvin Soinista Kyyjärvelle. Kunnanvirasto näytti olevan Honkalehdontien varrella ja vaikka hän vanhaa kunnanvirastoa kierteli ja kuvasi, ei kukaan vaivautunut päästämään sisällle. Kiinni olivat myös kirkon ovet. Eivät taida meikäläistä tänne haluta, oli John ajatellut. Ei siinä muu auttanut kuin Soiniin ja saunaan. Ensimmäinen saunareissu oli mieleen painuva kokemus, kertoi John.

Toisena päivänä uusi yritys Kyyjärvelle, josko nyt löytäisi jotakin. Netistä NopolaNews oli tietenkin löytynyt jo aiemmin samoin Kyyjärven kotisivut, mutta jos niitä ummikko tutkii niin ei taida paljon asiat avautua. Google Mapsin avulla löytyi Nopola-niminen paikka jostain (huom!) Nurmijoen takaa, mutta todellisuudessa kyse oli kuitenkin Nopolanjoen takana olevasta sahan ja Betsetin alueesta. Erittäin tarkkaan oli John nettisivuja tutkinut, sillä kun kerroin Betsetin olevan yksi Suomen suurimmista betonialan yrityksistä niin hän puolestaan kertoi löytäneensä firman kotisivut jo aiemmin. Google Mapsissa Nopolanjoki oli sitä vastoin merkitty koko matkalta Nurmijoeksi ja kun asia selvisi, John lähetti välittömästi korjauspyynnön Googlella. Saa nähdä miten kauan korjaus kestää.

Eihän siellä joen takana olevasta Nopolasta paljon sukuselvitykseen apua löytynyt ja niinpä hän kirkolle ajellessaan pysäytti pari naisihmistä ja kyseli apua. En ihan tarkkaan saanut selville, että miten ihmeessä naisihmiset saivat vieraan seuraamaan Paanasen Veikon ajamaa kunnan traktoria, mutta Veikko toi hänet valokuitutyömaalle paloaseman nurkille. Vieras oli ilmiselvästi kiinnostunut valokuitujen vetämisestä putkeen ja kyseli ensin niistä. Vasta sen jälkeen hän kertoi olevansa Massaschusettista ja pikavisiitillä Suomessa. Hän kertoi olevansa Anton Noposen sukua eikä hänen sitten paljon muuta tarvinnut kertoakaan. Pari vuotta sitten Pauline vieraili miehensä kanssa Kyyjärvellä ja tuolloin sukulaisuussuhteita selviteltiin. John tunsi hyvin Paulinen isän, mutta yllätys oli että Pauline ja John asuvat vain noin 15 minuutin matkan päässä toisistaan. Se selvisi puolestaan Seijan hyvinkin perinteisestä paperikartasta.

Sitten tosiaan vaan soitto Hietalaakson Seijalla ja pyysin laittamaan kahvin tippumaan, kun kerran Ameriikasta asti oli sukulaisia tulossa kylään. Seija olikin juuri sopivasti leiponut suussa sulavia sämpylöitä ja hedelmäkakkua. Kaikki sämpylät syötiin ja innokkaalle kokille, Johnin isällle, lähti Seijan sämpyläresepti mukaan. Google sen varmaan osaa jotenkin käännellä, mutta kuten Seija totesi kaikkia aineksia vähän niinkuin näppituntumalla mukaan. Vaikeita asioita meikäläisen käännettäväksi ja nyt mielenkiinnolla odotetaan millaisia sämpylöitä saavat aikaan rapakon takana.

Vaikka Kyyjärvellä on paljon Noposia, Nopolaa, Nopolanjokea ym. niin tuo Anton Noposen kytkentä ei taida kuitenkaan tänne johtaa - tai ei sitä ainakaan vielä ole saatu kunnolla selvitettyä. Nuorella it-miehellä, Johnilla, oli teknikka hyvin hallinnassa ja monipolvinen sukutaulu suoraan kännykän näytöllä. Sukutauluun kun sitten vielä oli taitavasti liitetty runsaasti vanhoja valokuvia nimineen, niin varsin vaikuttavasta järjestelmästä oli kyse. Seijan avustuksella vanhat valokuvat saivat uutta sisältöä nimineen ja paikkoineen. Sukulaisuussuhteet selviävät nykytekniikalla paljon havainnollisemmin kuin vanhoista papereista, mutta toisaalta ilman niitä ei olisi digitaalisiakaan. DNA-testkin oli tehty ja jotenkin niin se kai meni, että jollakulla lähisukulaisella oli jopa enemmän Kyyjärven isomummon DNA:ta kuin hänen äidillään. Seijan mummo Emma ja Johnin isomummo Eveliina olivat siskoksia ja kotipaikka Kyyjärven kirkon takana. Eveliina muutti Amerikkaan joskus 1900-luvun alkupuolella. Seijan sämpyläreseptin lisäksi John pyysi pari pientä minigrip-pussia ja pyyntöä tietenkiin ihmeteltiin. Toiseen niistä hän halusi kaivaa vähän Eveliinan synnyinmaan multaa ja ripotella sen sukunsa haudalle Ameriikassa. Toiseen pussiin sitten maata Urjalasta, toisesta sukuhaarasta. Kirkon takaa vanhan puun juurelta saatiin multaa pussiin. Jotenkin varsin vaikuttava ele nuorelta mieheltä.
Kirkon ovi oli nyt auki. Johniin näytti tekevän ison vaikutuksen se, että hänen sukunsa entisellä maalla oli nyt kirkko ja sankarihaudat. Sen jälkeen suunnattiin hautausmaalle kuvaamaan sukulaisten hautoja, osa niistä lienee Karstulassa.

Hautausmaakeikan jälkeen kahville kunnan tekniselle osastolle, jossa tutkittiin ja kuvattiin karttoja. Hyvin tarkkaan piti selvittää kaavakarttojen värien merkitykset sekä esimerkiksi Kyyjärven kalaisuus. Karttoja verrattiin Google Mapsin tietohin. John kysyi varsin tiukkaan sävyyn kuka ylläpitää kunnan Facebook sivuja? Google kääntäjällä hän oli kääntänyt kyselyn suomeksi, lähettänyt sen, mutta vastausta ei ollut saanut. Talousariviokiireitä sanoin perusteeksi ja näytti vastaus kelpaavan.

Kahvittelun jälkeen myllyn kautta Palettiin. Veikon kanssa kuultiin pitkä amerikkalainen vihellys, kun kerrottiin valokuituverkon peitto Kyyjärven asuinkiinteistöissä, yrityksissä, 10 Gbps:n runkonopeus kuntien välillä ja 1 Gbps:n nopeus omakotitaloihin. Bostonissa valokuidut kulkevat osittain maanalaisen tunneleissa ja Kyyjärvelläkin tuttu splittaustekniikka on käytössä. Veikko näytti videopätkän Rocksateen keikalta ja ensi vieraillulla kuultaneen amerikkalaisen rumpalin taidonnäytteitäkin. Valmetin telojen nokkapyörän kiristysmekanismi jäi sitä vastoin kääntämättä.

Marimekko ja muut suomalaiset huippubrändit eivät olleet tuttuja, joten seuraavaksi suunta Palettiin. Marimekosta lähti mukaan mukeja tyttöystävälle, patalappuja isäkokille, äidille ja siskolle jotakin. Iittalasta mahdollisimman pienet espressokupit, Finlaysonilta suurin mahdollinen tyynyliina tädille. Pentikistä tonttuja toiselle tädille ja vielä jotakin pientä tyttöystävälle. Suomalaiset brändit näyttivät kiinnostavan ja John oli tyytyväinen, että sai tuliaiset mukaan yhdestä paikasta. Eipähän tarvitse nyt näitä Helsingissä miettiä, oli kommentti. Johnille Eurooppa on tuttu, sillä tyttöystävä on kotoisin Lissabonista ja siellä tulee vierailtua lähes vuosittain. Isän suku puolestaan on Puolasta.

Parasta mitä täysin vieras ihminen voi todeta, oli kiitos siitä, että Kyyjärvi tuntuu jo nyt kuin toiselta kodilta. Kiitokset Seijalle, Paletin kauppiaille ja kaikille vierailuun osallistuneille. John suunnitteli tulevansa isänsä kanssa viimeistään parin vuoden kuluttua kesällä. Joku sukulainen muisteli Suomen valkoisia koivikkoja ja John oli luvannut vielä palan koivun kuorta mennessään. Saa nähdä meneekö tulllista läpi mullat ja tuohet. Vastaa tai vihtaa en osannut kääntää, mutta selitin, että koivusta saa muutakin kuin polttopuuta ja sellaisen systeemin että sillä hakataan itseään 80-asteisessa saunassa. Miksi ihmeessä, kyseli John kauhuissaan. Tällä kertaa hän kuitenkin ajatteli testata lumihankea saunan jälkeen, vastaa vasta seuraavalla reissulla. Sauna ja lumihanki oli vimeisen illan tavoite ennen aikaista ylösnousua. Mielenkiintoisia olivat ensikertalaisen vieraan tekemät tarkat havainnot ja yksi niistä oli talvinen aurinko joka juuri ja juuri nousi taivaanrannalle. Se tuntui käsittämättömältä ja tuntui sekoittavan sisäisen kellon perusteellisesti.

Sunnuntaina lento takaisin ja paluu arkeen maanantaina. Arki alkaa kuuden tunnin ajomatkalla sotoa Syracusan liepeille.

Niin ja sitten tuo otsikko. Kun täysin ummikko ajaa Helsingistä Soiniin, niin ensimmäinen sanonta jonka hän oppii on pistevi. Se tuli Johniltakin selvällä suomen kielelllä, samoin kiitos. Selvitettiin Johnille, että se on sama asia kun suomalainen kuulee sanan dotkom. Sitten piti vielä selvittää miksi suomalaiset sanovat toisilleen vähän väliä nii... nii... Sen käännös on puolestaan amerikkalainen aa... aa...

See you soon, huikkasi John kääntäessään Toytan nokan kohti Soinia.