Ritsa ja kaaripyssy

Poikain leikit ja harrastukset oli vähän erilaisia ku tyttöjen. Ei ne palijon kotia leikkiny eikä nuken vaunuja lykelly. Ne urheili, pelas pallopeliä ja rakenteli ampumavälineitä ja muita vekottimia

Ritsa oli ensimmäinen. Sillä voi tähtäillä lintuja ja millon mitäkin. Ampua penkillä rötköttävvää teurastettua sikkaa peräreikään ja joskus vahingossa napsauttaa saunan lasi hajalle. Oksapommin virittelyä minäkin pääsin kerran seuraamaaan. Rantteelta otettiin puu, siihen naulalla ja vasaralla lyötiin panokselle pesä. Tulitikun päästä rapsutettiin myrkkyä, naula takasin reikään ja lyötiin vasaralla päälle. Kyllä siitä jonkullainen pammaus kuulu. Ainakin akkojen naamat ilimaantu tuvan lassiin. Karteekit vain heilahti. Pommitus keskeytti niijjen kahavittelun.

Isommat poijjat teki jouspyssyjä ja kaaripyssyjä. Kaaripyssyn tekeminen vaati enemmän taitoa. Tukki pittää veistellä ja vuolla, sitten on kaarta ja liipasinta ynnämuuta hienosäätöä. Sitten on vielä hyvät suorat nuolet vuoltava ja niihin laitettava piikit päihin. Minun vanhempi veli kerto, että pitivät kilipailutkin. Ampuvat kaaripyssyllä pilikkaa Kankaanpään tallin seinään. Oli oikein pysty- ja makkuuammunta. Teuvo asettu vuorollaan makkuuasentoon. Siihen yks vanhempi poika totes: "Sinähän heittäyvvyt het ku häävuoteelle." Sillä oli vissiin jo jonkun verran elämänkokemusta.

Seikkailukirijoja lainattiin kirijastosta ja luvettiin ahaneesti. Tarinat sai mielikuvituksen laukkaamaan. Jules Vernen kirijan sukellusvene Nautilus oli varmaan yks innostaja. Naapurin poika teki kuulemma tarkat suunnitelmat sukellusvenneen rakentamisseen. Vintillä se rupes sitä värkkäämään. Velipoika pääs tutustummaan rojektiin siinä vaiheessa ku kaaret oli jo valamiina. Vesillelaskukin oli jo suunnitelmissa. Lintupurroon ensin ja sitä myöten järveen testattavaks. Sitten ilimaantu palijon käytännön esteitä. Vanhemmat sai vihiä epätavallisesta toiminnasta vintillä. Panivat suitet kantoon. Ei sitä nuin vain keskenkasvuset ruppea sukellusvenneitä rakentammaan ja niitä järven pohojassa testailemmaan.

Suomalaisten kotien suosituin lintutaulu ei vissiin ookkaan Taistelevat metsot vaan tikkataulu. Tikanheitto onkin mukava kesänen harrastus. Monena kesäiltana ja pyhäpäivänä kokkoonnuttiin porukalla tikkaa heittämään. Kerran meitä oli iso liuta Kotkan serkuksia, Juho ja Anna Greta Kotkan jäläkeläisiä, koolla Linijalan kartanolla. Poijjat alotti tikkakisan, myö tytöt istuttiin viltin päällä heinikossa ja leikittiin arvausleikkiä. Vuorotellen riivittiin nurmiröllin tai jonkun muun heinäkasvin röyhy kourapohojaan ja arvuuteltiin: "Kukko vai kana?" Variskin tuli siihen lähistölle poukkimaan ja meijjän pyhäpäivän viettoa ihimettelemään. Se häirihti tikanheittoa niin, että yks raimaantu ja heitti sitä tikalla. Anto iloset lähöt. Sillon yks kilipakumppani hoksas uskomattoman asian ja ilimotti:" Siinä Kotka heitti tikalla varista!" Kyllä vain lintukin näämmä pystyy ihimeellissiin suorituksiin.

©Tuulikki Rauma