Joulu Kiinassa

Pekingissä asuu tällä hetkellä n. 20 miljoonaa asukasta ja sitä pidetään Kiinan kulttuurin keskuksena. Peking sijaitsee Kiinan pohjoisessa osassa ja nimi Beijing, tarkottaakin pohjoista pääkaupunkia. Mistään etelän lomasta ei siis ollut kyse vaikka -5 asteen pakkanen, tuntuukin aika kevyelle kauralle meistä suomalaisista.

Ensimmäisenä päivänä meillä oli takana 8h lento ja lievä jetlag, koska kiinassa kello oli kahdeksan aamulla, kun taas Suomessa aika näytti 02.00 aamuyötä. Ystäväni oli tullut meitä lentokentälle vastaan, mikä osottautuikin todella hyväksi, sillä käytännössä kukaan ei puhunut englantia enää lentokentän jälkeen. Ja mehän emme tietenkään osanneet puhua sanaakaan kiinaa. Noh, pienten kommellusten jälkeen löysimme viimein hotellille, jonka olimme varanneet ennakkoon netistä. Vielä viime yön matkasta sekaisin kuin talitintit menimme aikaiselle lounaalle ensimmäiseeen ravintolaan mikä tuli vastaan.

Paikka oli suomen tasolla hyvin vaatimattoman näköinen ja paikallisten selvässä suosiossa. Tämän kaltaisissa rafloissa söimmekin koko loman. Ruokalistassa oli kuvat ja ystäväni tilasi kolme ruokalajiketta pöytään ja jokaiselle kupillisen riisiä. Tässä vaiheessa muistin, että nii joo koko lomahan sitten syödään puikoilla ruokaa. Itse olin syönyt puikoilla pari kertaa aiemmin, poikaystäväni ei ikinä. Olimme ilmeisesti sangen hupaisa näky kun tökimme puikoilla ruokaa ja koitimme kauhoa sitä nälkäisenä suuhun. Muut kiinalaiset asiakkaat naureskelivat meille hyväntahtoisesti ja osottelivat sormilla.  Pian kiinalainen tarjoilija toi meille hymyillen lusikat. Itsepäisinä suomalaisina emme tietenkään luovuttaneet niin helpolla, vaan jatkoimme sinnikkäästi puikoilla ruuan metsästystä suuhun. Ja kyllähän me lopulta sen opimme. Ensimmäisen aterian jälkeen, ei puikoilla syönti tuottanut enää ongelmia. Entäs se ruoka mitä söimme? TAIVAALLISTA! Harvoin olen niin hyvää ruokaa syönyt. Lisäksi hintahan oli suorastaan naurettava. Ruoka meiltä kolmelta ruokajuomineen maksoi yhteensä 6 euroa.

Suorastaan rakastuin kiinalaisiin ruokailutapoihin. Homma meni silleen, että pöytään tilattiin aina eri ruokalajeja, jotka sitten jaettiiin kaikkien syöjien kesken. Ainoastaan riisikupit tilattiin itselle. Usein pöydässä oli lisäksi pieni lautanen (kahvilautasen kokoinen), johon nostettiin riisiä omasta kupista ja kaikkea mahollista mitä pöydästä löytyi. Ruokailut tuntuivatkin hyvin yhteisöllisiltä hetkiltä. Saatoit omilla puikoilla myös napsia suoraan suuhun esillä olevista ruoka-annoksista. Ei myöskään odotettu, että kaikki ruoka olisi tullut pöytään, vaan samantien kun ensimmäisen ruokalautanen laskeutui pöydälle alettiin popsimaan. Ruokajuomina olivat vesi, tee, limsat ja olut. Hieman erikoista olikin, että kun tilasit esim. kokiksen, sinun piti erikseen sanoa, että haluat sen kylmänä. Muuten kokis tuodaan sinulle huoneenlämpöisenä ja vaikka haluat sen kylmänä voi se siitä huolimatta tulla huoneenlämpöisenä. Tämä johtui siitä että kiinalaisen mielestä kylmä juoma on epäterveellistä ja juoma pitäisi aina juoda vähintään haaleana. Vettä kun tilasi, tuli se usein kiehuvana kupissa.

Kiinassa länsimaalaiset valkolaiset ovat hyvin pienessä vähemmistössä verrattuna kiinalaisten määrään. Siksi meitä monesti tuijoteltiinkin avoimeisti ja etenkin lapset saattoivat osoittaa sormilla ja elehtiä vanhemmilleen "länkkäreitten" näkemisestä. Kiinalaiset ovat hyvin suoria ihmisiä ja he eivät piilotelleet uteliaisuuttaan kohteliaisuus etiketteihin. Eli sormella osoittamista ei pidetty tunkeilevana. Tuntuikin hyvin oudolta olla jollain lailla "esillä" koko ajan. Itse pekingiläiset ovat tottuneet enemmän länsimaalaisiin, mutta kaupunkiin tulleet maalaiset taas eivät ole saattaneet koskaan aiemmin nähdä valkolaista. Ystäväni on pitkä blondi ja hän kertoi kuinka etenkin turistipaikoilla maalta tulleet kiinalaiset ovat saattaneet vain seota hänen näkemisestään. He ottavat hirveästi kuvia osa salaa piilotellen ja osa julkisesti. Rohkeimmat pyytivät päästä yhteiskuviin.

Pekingissä ihmisten määrä oli välillä häkellyttävä. Mustahiuksisia kiinalaisia vaan oli yksinkertaisesti niin paljon joka paikassa! Ja ei, he eivät kaikki olleet samannäköisiä. 90% oli mustat hiukset ja kaikki omasivat aasialaiset piirteet, mutta muuten kasvot näyttivät erilaisilta. Pekingissä julkinen liikenne toimi ihmismäärään nähden todella hyvin. Metrolla oli nopeaa ja halpaa liikkua. Yksi matka maksoi n.25 senttiä. Bussit olivat vielä halvempia yhden matkan maksaessa vaivaiset 7 senttiä. Tosin nämä juuttuivat helpommin ruuhkiin. Taksin aloitusmaksu oli euro ja ensimmäiset kaksi kilometriä pääsi ilmaiseksi. Itse liikuimme pääosin metrolla, joihin meillä oli ostetut metrokortit. Jokaisella metroasemalla laukut läpivalaistiin, mutta tämä meni pikaisella rutiinilla läpi. Yhden kerran takavarikoivat hiuslakkapulloni. Ottivat repustani pullon ja osoittivat että voimme nyt jatkaa matkaa. Metrot olivat myös todella helppoja käyttää, koska merkinnät eivät olleet pelkillä kiinalaisten kanji merkistöllä ja lisäksi kuulutukset tulivat myös englanniksi.

Peking on ihmeellinen kaupunki, jonka koluamiseen ei reilut pari viikkoa riittäneet alkuunkaan. Kiinalaiset ovat ystävällisiä ja ovat mielellään avuksi, jos vain kykenevät. Moni ei puhunut englantia, joten oli todella suuri apu, kun ystävälläni oli kielitaitoa. Tosin mekin pärjäsimme pelkällä sanakirjalla ja viidellä täsmäsanalla ravintolassa helposti ilman apua, kun olimme ensiksi oppineet vähän tapakulttuuria. Suosittelen kiinaan lähtemistä vaikka ihan vain ruuan vuoksi, sillä se oli siellä niiiiin hyvää.