Leiriterveisiä Lapista!

Matka Lappiin on pitkä, mutta kyllä näiden maisemien ja tämän leiripaikan takia kannatti istua 11 tuntia linja-autossa. Ja mikäs meidän matkustaessa hyvässä seurassa ja Reijon turvallisessa kyydissä. Tänä vuonna leiri järjestettiin perheleirinä. Leirimme vahvuus oli 14 aikuista ja 24 lasta.

Leiripaikkamme oli Hämeen partiolaisten leirikeskus Lapin Häme. Ihan luxuspaikka järjestää leiri. Käytössämme oli Akun Tupa, jossa on laitoskeittiö ja sisämajoituksen haluaville nukkumatilat. Suureen ruokasaliin mahduimme kaikki kerralla aterioimaan (oikeen posliinilautasilta, tällä leirillä ei tarvinnut tiskata itse :) ) Maastoon oli helppo pystyttää teltat. Porotkin olivat jo varmaan tottuneita partiolaisiin, niin läheltä kävivät telttoja tutkimassa. Lisäksi käytössämme oli sauna joka lämpesi joka päivä. Uimaankin pääsi tunturipuroon ja purosta padottuun altaaseen.

Sunnuntaina pääsimme patikoimaan. Ensimmäinen kohteemme oli Prospektorin kultakaivos. Kävimme myös ihailemassa maisemia Kaunispään huipulla. Päiväkahvit juotiin Kummituskämpällä. Tutustuimme myös Saariselän keskustaan.

Illalla vietettiin leirin avajaisia iltanuotiolla. Shamaani oli havainnut meidät vieraat "porot" ja halusi varmistaa onko meistä hänen tokkaansa. Tämä varmistettiin juottamalla meille "karhunkyyneliä" ja "poron verta". Silmät sidottuina jouduimme laittamaan kätemme "poron sisälmyksiin". Onneksi olimme kaikki rohkeita ja saimme "korvamerkin" ja luvan jäädä leiriin. Avajaiset päättyivät leirikirkkoon. Saimme vieraaksemme aidon saamelaispapin. Hän piti koskettavan leirihartauden osaksi suomen, osaksi saamenkielellä.

Maanantaina Tarpojat (+ Vilja, Venla, Kimmo ja Marjaana) pakkasivat rinkkoihinsa laavut, trangiat, eväät ja yöpymisvälineet. Oli vuorossa meidän leirin haaste, yliyön vaellus tunturissa.Reijo ajoi meidät ensin Kiilopäälle, jonne kiipesimme koko leirin vahvuudella. Täältä vaellusporukkamme löysi matkaan myös Eevaliisan, joka oli jo yhden yön ehtinyt samota tuntureita yksinään. Jatkoimme matkaa patikoiden kohti Rautulampea. Muut leiriläiset palasivat leiriin. Olivat kuulemma herkutelleet pannarilla ja vastakerätyistä mustikoista keitetyllä hillolla. Meillä menussa nuudeleita ja lihapullia...

Tarpojat löysivät illansuussa leiripaikan, kirkasvetisen lammen tuntureiden ympäröimänä. Voiko kauniimpaa paikkaa olla? Ei haitannut edes vesisade, niin hienot oli maisemat ja tunne pitkän vaelluksen jälkeen. Eikä kukaan mieltään pahoittanut vaikka sade yöllä kasteli pari makuupussia ja kaatoi yhden laavun nukkujien päälle. Aamulla reippaina puurot nassuun ja takaisin tuntureille "kotimatkalle". Laskimme, että kilometrejä meille kertyi kahdessa päivässä 28. Hieno suoritus!!!

Keskiviikkona oli vuorossa viralliset leiriolympialaiset. Tiukkaa kisaa käytiin partiomaisissa lajeissa. Iltapäivällä osa leirin rouvista karkasi päiväkahveille Niilanpäälle. Kauniit oli maisemat sielläkin! Illalla ohjelmassa olikin jo leirin päättäjäiset. Iltanuotiolla raikui partiohuudot, laulut ja sketsien ja näytelmien naurut.

Torstai aamuna, (anivarhain joidenkin mielestä) viimeinen leiriherätys. Kuten aina, leireillä nousee viimeisenä aamuna teltan liepeet ylös, raikasta huomenta lapset :) Tavarat rinkkoihin, teltat kasaan. Siivousta. Syömistä. Kaikkeen tähän meni aikaa vain 1 tunti ja 45 min ja istuimme jo linja-autossa. KyPalaiset ovat nopeita, kun niin tahtovat. Oli kotimatkan vuoro.

 Hieno leiri taas takana! Kiitos myös minun puolesta kaikille mukana olleille!!