Puhasta jäläkeä

1950-60-luvulla ei siivottavia huoneita ollu palijon. Monella perheellä oli vain tupa ja kammari. Siistiä ja puhasta piti olla. Varsharijalla laastiin lattiat ja pienemmällä kerättiin roskat syhyveliin. Jollakin oli myöhemmin pölynimuri. Lehtolan mummulla oli sille oma nimi, laiskan luuta. Luutturetulla pestiin lattiat. Vanha rikkoovaate oli hyvä siinä ammatissa.

Minä olin monesti äitin pikku apulainen siivouksessa. Äiti sano, että pyyhippäs sinä irtanaiset ni minä luuttuan lattiat. Minä oisin enemmän tykänny siitä lattian luuttuamisesta. Olin saanu kehuja ja se vissiin lisäs intoa. Yks naapurin emäntä oli kauppareissulla pistääntyny tuppaan. Minä justiin luuttusin kammarin lattiaa. Se kahto ovelta ja läpsäytti kämmenellä reiteesä ja siunaili että on sulla toppea tyttö. Täällä se het polovillaan könyää lattiaa luuttuamassa. Kehumisesta innostuneena laiton oikein hapsuliinan kammarin pöyvälle ja hain orvokkia vaasiin. Isäkin iltasella arveli että on joku juhula ku on niin hienoks tuukattu.

Suursiivous tehtiin muutaman kerran vuojessa. Hyvällä ilimalla matot ja petivaatteet tormuutettiin pihalle tuuleentummaan. Pöyvät, tuolit ja kommuutti vietiin liijon kartanolle pestäväks. Siellä ne oli hyvä pestä het huluveveellä. Mäntysuopaa tai  Pore-saippuaa laitettiin pesuvetteen. Lattianpesuvetteen saatettiin panna tippa tärpättiä.

Ripsumaluuta tehtiin juhannussiivoukseen koivun oksista, talavi-aikaan männynhavusta. Luuvalla ripsuttiin hämähäkin verkot joka nurkasta ja katosta. Lasit pestiin ja karteekit muutettiin. Jos ei ollu ku yhet verhot ne pestiin ja silitettiin takasin lassiin. Äitihän sitä siivousta teki, myö muut avustettiin missä pystyttiin. Minä sain pestä taas niitä irtanaisia. Iltapäivällä alako jo väsyttämmään se häärääminen. Äiti keitti kahavia, sitä juotiin ja otettiin palasta että jaksettiin jatkaa hommia.

Matrassiin vaihettiin uuvet olet. Vanhat oli menny ihan ruumeniks. Sängyn pohojalauvat tuntu ronkan alla. Olokia tukittiin matrassin kuori pullolleen. Isolla parsinneulalla neulottiin matrassin kuori kiinni. Minäkin sain vähän isompana auttaa neulomisessa.

Iltasella ku oli oikein väsyksissä oli hyvä köllähtää sille pullealle olokipatjalle. Piti vain varroa ettei puonnu lattialle. Olokien sekkaan piti oikein kaivautua. Olokipatja oli aikaasa eellä. Se muotoutu jokkaisen  vartalon mukkaan.