Tämän syksyn ruskaretki 13.9.-16.9. suuntautui Inariin-Utsjoelle-Tanaan-Vesisaareen ja Kirkkoniemeen. Ruska oli kaunista ja ajankohta retkelle valikoitui nappiin.
Ruskaretkelle osallistui 51 henkilöä. Ensimmäinen kohde oli Kemi. Kemin seurakunnan, Saarenotan, leirikeskuksessa lounastimme ja kappalainen Tapio Karjula esitteli meille sen jälkeen Kemin kauniin kirkon. Joulupukinmaassa Napapiirillä käylähdimme, mutta pukki oli päiväunilla. Illalla saavuimme Inarin Saariselälle. Saariselän kylpylässä oli hyvä uida, nauttia pöydän antimista ja nukkua.
Aamulla matka jatkui Inarin porofarmille, jossa tutustuimme poronhoitoon ja saamelaisten elämään sekä kuulimme muutamia joikuja. Poroisäntä Into Paadar opetti meille saamenkielellä suopungin heittoa. Utsjoen kirkolla pysähdyimme ihmettelemään torille paikallista elämää ja katselemaan kaunista ruskaa samoin teimme Norjan puolella Tanassa. Vadsjössä eli Vesisaaressa yövyimme. Kirkossa paikallisen seurakunnan diakoni kertoi meille seurakunnan toiminnasta, elämästä ja historiasta. Nykyinen kirkko oli rakennettu v.1958 ja aikaisempi tuhoutui sodan aikana. Seurakuntasalissa saimme nauttia kahvit. Sunnuntaina ajoimme Varangin vuonon rantoja lähelle Venäjän rajaa olevaan Kirkkoniemeen. Se on Etelä-Varangin kunnan keskus, E 75 tien ja Hurtigrutenin päätepiste. Sieltä palasimme Suomeen Näätämön kautta. Sevettijärvellä tutustuimme kolttasaamelaisten elämään, kävimme ortodoksikirkossa ja hautausmaalla. Kaamasen kautta palasimme illaksi Saariselälle. Iltamessu oli Saariselän kappelissa, jonka toimitti Inarin kappalainen Mauno Hepola. Messuun oli saapunut myös kaksi kyyjärveläistä Seijaa ihan Pyhätunturilta saakka.
Saariselältä palasimme kultatietä Sodankylään ja edelleen Pelkosenniemelle. Pelkosenniemen kappelin esitteli seurakunnan talouspäällikkö, joka kertoi seurakunnan ja paikallisen väestön elämästä. Pelkosenniemi on samalainen itsenäinen pikku kunta kuin Kyyjärvikin. Seuraavaksi tutustuimme Kemijärven kaupunkiin ja kirkkoon. Kemijärven kauniita rantamia seuraillen ajoimme Ranualle, jossa ruokailimme. Retkemme viimeinen tutustumiskohde oli kaunis Oulun tuomiokirkkoon, jonka suntio meille esitteli.
Retki onnistui hyvin. Kaikki palasimme terveinä ja tyytyväisinä kotiin. Pitkällä linja-auto matkalla oli paljon hauskaa ohjelmaa, helakka nauru kuului autosta. Joku kertoikin, ettei ole näin paljon nauranut edes koko vuoden aikana. Välillä Oili laulatti meitä ja monet toivelaulut laulettiin yhdessä. Saimme nähdä kauniin ruskan, kokea yhdessäoloa, virkistyä hyvässä seurassa ja hiljentyä Jumalan sanan äärelle.
Kiitokset Irmeli ja Reijo Uusisalolle hyvästä matkasta ja monista maittavista kahvitteluista, kaikille pullan,kakun ja leivosten leipojille, ohjelman suorittajille, paikallisosuuspankille ja seurakunnalle - kaikille mukana olleille!
Ensi vuonna taas, jos Jumala suo lähretään ruskamatkalle!
Kuva on Kirkkoniemen kirkon rappusilta