Aasta alakain

Yks äitin ystävä vei tyttöään ensimmäiselle luokalle ja äiti laitto minut niijen völijyyn. Polokupyörällä mentiin. Myö seittemän vanhat tyttöset istuttiin pyörän rissalla kahareisin. Miten myö mahuttiinkin siihen molemmat! No, tämä tapahtu noin viiskymmentä killoa sitten ja pyörän rissat oli ehkä pitempiä. Minä pijin lujasti kiinni kaverista, pelekäsin tippuvani kyyvistä.

Siitä päivästä alako opiskelu, saatiin aapiset ja ruvettiin opettelemaan kirijaimia. Muistaakseni aluks totuteltiin piirtelemmään rihvelitauluun, mutta pian jo harijoteltiin vihkoon kirijottamista. Minä en tuntenu ku Aan, mulle oli sanottu , että se on isän tekemän lumi-auran näkönen. Tavvaamaan opeteltiin sitä mukkaa ku kirijaimet tuli tutuks. Muutamat oli niin teräviä että oppivat lukemaan saman tien.

Minulle ei millään tahtonu "lukulamppu" syttyä. Siihen aikaan oli kaupassa myytävänä tikkumakkeita joissa tikun pää oli kukon muotonen. Se oli hyvä lukutikku. Minä harijottelin tavvaamista sen tikun kans ja painon välillä kirijaimen kohtaa niin lujasti, että paperiin tuli reikä.

Ku oli oppinu sujuvasti lukemaan opettaja anto palakinnoks satukirijan. Minua harmitti ku lukeminen ei tahtonu luistaa. Muutamat oli jo saanu satukirijasa. Äiti se tais olla joka sano, että kukko saattaa yöllä munia jottain aapisen välliin jos oikein ahkerasti opettelloo lukemaan. Sitä piti kokkeilla.

Niin rupes aapisen välliin ilimaantummaan suklaa-tai lakrispötky, tikkumakkea ja mikä millonkin. Yhtenä aamuna aapisen välistä pullisteli pitkät puumulisukat. Aapiskukon apuri oli hoksannu tytön sukantarpeen. Minun lukutaito kehitty siihen malliin että sain kevväällä opettajalta satukirijan. Se oli nimeltään Pinokkio.Se on tarina puunukesta ja sitä tuli luvettua hartaasti. Lukeminen on maistunu siitä lähtien ku sai langan päästä kiinni. On saanu oppia ja viihykettä , vällillä on ollu monta rommaania yhtä aikaa luvun alla.

Mikä se onkaan ihimisen paras ystävä? Sanassa on viis kirijainta, se alakaa koolla ja loppuu aahan. Ylleisen käsityksen mukkaan se on koira mutta minun mielestä se on kirja.