Lapiosta ohtaan

Poikien mäinlasku oli aika raisua. Ne hyppi kilipaa hyppyrimäistä. Joskus sieltä tultiin pää eeltä lumihankeen ja sukset poikki. Ei puhettakkaan, että ois saanu uuvet sukset. Pellin palalla niitä yritettiin korijata ja semmosilla sai pärijätä lopputalaven. Myö käytiin Lintulahen mäissä laskemassa. Siellä sai hyvät kyyvit. Sukset ja kelekat oli käytössä ja joillakin pahavin palat ja apulantasäkit. Laskiaisena siellä oli palijon porukkaa. Sinne oli tehty lumesta hyppyri. Meitä oli kersoja veskelekassa niin palijon ku siihen mahtu ja muutama ylimääränen. Siihen asiaan ois vanhemmilla varmaan ollu jottain sanomista. Myö laskettiin siitä hyppyristä ja kelekka meni nurin. Kaikki lens ympäriinsä ja oli ihime ettei kellään ollu pää halaki ja raajat poikki. Kukkaan ei ainakaan tohtinu valittaa. Hernerokka maistu ulukoilun jäläkeen. Äiti oli paistanu uuvesta maijosta ropsua päällysruuaks. Se oli ohutta ja kullanruskeaa, sitä kelepas popsia.

Kevättalavella saunan luo oli tamppaantunu pieni mäinnyppylä. Siitä minä laskin isän mehtäsuksilla. Ne luisti hyvin tuvan päähän asti. Sukset piti kantaa mäin päälle, että pääs taas laskemaan. Niinhän se on, että jos haluaa laskea mäkkeä pittää välillä kans kiskoa kelekkaa.

Voi mäinlaskua kokkeilla vaikka ei oo luntakaan. Meijän perukuoppa oli tukittu ja lautoja oli tellätty kuopan suulle. Siinä oli sopiva lauvasta tehty mäki. Yks vilipertti laski siitä pyllymäkkeä. Ei tarvinnu monta kertaa laskea ku äiti joutu pinsetillä kaivamaan tikkua persposkesta.

Suojalla tehtiin lumilinnoja ja ukkoja. Teuvo teki hienon lumiveistoksen. Se ei ollu mikkään lumiukko se oli het herra. Sillä oli pitkä paltto, maahan asti. Kengän käret  näky palton alta. Paltossa oli kaksrivinen napitus ja päässä herralla nallihattu. Sillä tais olla suussa käyrävartinen piippu. Kaikki oli lumesta muotoiltu het nappirivistä lähtien. Se oli aikaihimisen kokonen, minä olin vielä pieni sillon ja katon sitä ylöspäin.

Lumesta pyöritettiin isoja paakkia ja tehtiin niistä lumilinna. Lumilyhtyyn haittiin kynttilänpätkä. Iltahämärissä kyykittiin linnassa, siellä oltiin tuulelta suojassa. Aika pian alako käsiä ja jalakoja palelemmaan, piti lähteä tuppaan. Lumihommissa oli lapaset kastunu ja kengät täynnä lunta.

Meillä oli tuvan takana aika syvä oja.Yhtenä talavena pikkuveli kaverisa kans keksi ruveta tekemään siihen majjaa. Minä seurasin kammarin lasista miten ne öysäs lapiolla lunta pois ojasta. Katon ne teki oksista ja lauvanpätkistä. Minä lähin het jantuksissani kahtomaan miten homma etistyy. Kumarrun kahtomaan miltä majan sisällä näyttää. Justiin sillon sieltä viskattiin rautalapiolla lunta pois. Lapio kolahti minua ohtaan vasemmalle puolelle. Het tähtiä näky silimissä. Ei siitä verta tullu palijon mutta pieni arpi jäi. Nyt se on jo häipyny ryppyjen sekkaan, mutta kyllä se löytyy ku ossaa oikeasta kohasta kahtoa.

Kuvassa lumimajan tekijät kevätmaisemassa.