Lukki Luuhammas

Naulakon hyllyllä lepäs meikäläisen hammasharija. Se oli keltasta läpinäkyvää muovia tai jottain kuttaperkkaa. En muista, mistä se oli ilimaantunu, tuskin oli ite ostettu. Kukkaan ei patistanu hampaita pesemään, sitä pijettiin vissiin ihan joutavanpäiväsenä hommana. Ei ollu terveysvalistus kovin hyvällä mallilla. Ku hampaat meni huonoon kuntoon, ne vejettiin pois ja tilalle laitettiin tekohampaat. Siihen maaliman aikaan saatto saaha tekohampaat rippilahajaks. Nykysin jo vauvat totutettaan hampaijen hoitoon. Kutitellaan ikeniä hammasharijalla vaikka ei oo hampaista tietoakaan.

Aina ku maitohammas irtos, isä opasti, että se pittää viskata poroluukkuun. Samalla piti lausua kovalla äänellä :" Hei lukki luuhammas, anna mulle rautahammas!" Pysyvät hampaat puhkes tilalle, mutta ei ne ollu rautaa. Ne alako het pikku hilijaa reikiintymmään. Ei se ollu mikkään ihime, minä olin kova syömään makkeita. Lakris- tai suklaapötky vähintään piti saaha jokkaisella kauppareissulla. Tikkumakkeita oli mukava imeskellä. Niitä oli vihireitä ja punasia. Vieraat toi ussein makkeapussin kersolle tuliaiseks. Jos ei ollu muuta imelää ni minä imeskelin sokuripallaa. Eikä rengänny pestä hampaita!

Reikiintyneitä hampaita alako tietysti pakottammaan. Särkyä koitettiin lievittää monella konstilla. Puumulitukkoon tiputettiin kamferitippoja ja se tukittiin hampaan reikään. Hota-puluverilla lähti kaikki pakotukset. Sitäkin laitettiin tikulla hampaan kolloon. Aikuiset vejätti jollain pihillä tai hohtimilla hampaasa pois  jos pakotus ei alakanu Hotalla tai muulla konstilla tokenemmaan.

Olin jo koulussa ku hammaslääkäri pääs ensimmäisen kerran minun suuhun kahtomaan. En ainakaan muista, että ois ennen sitä hampaita tarkastettu. Koulun kesäloma oli jo alakanu ja luokkahuoneessa oli hammaslääkärin vastaanotto. Etteisessä seinänvieruspenkillä myö istuttiin oottamassa vuoroa. Siinä oli hilijasta kalapeanaamasta porukkaa. Muistini mukkaan ei ollu mittään kummempia hammaslääkärin kalusteita. Opettajan tuolille oli pinottu jottain levyjä. Sillä keinon se oli saatu korkeammaks. Siihen passas potilaan istua. Minulta vejettiin yks takahammas pois. Vieressä oli ämpärillinen kiehuvan kuumaa vettä. Siihen lääkäri upotti hoitovehkeet. Kuolletuspiikki oli jo pistetty ja minua hirvitti, että suu pallaa ku kuumilla pihillä kiskotaan hammasta. Nätisti se irtos ja minä pääsin pois piinapenkistä. Myöhemmin hampaita paikattiin. Mustia paikkoja sillon laitettiin het etuhampaisiinkin. Vasta aikuisiällä, ku alako olla ulukonäköpaineita, mustat paikat vaihettiin valakosiin. Omat hampaat mulla on, ei mitkään säihkyvät muotovaliot, mutta on niillä saanu leipäsä jyrsittyä.

Kerran äiti ja isä muisteli nuoruutesa tanssireissuja. Äiti sano, että poijjilla oli ylleensä makkeapussi josta ne tarijos tyttöille. Isällä oli vain Sisu-aski. Siihen isä totes rauhallisseen tyyliisä:"Ohan nuo näkyny hampaat Sisullakin  lähtevän." Kyllä myö naurettiin.

P.S. Luen näitä kirijottamiani juttuja Honkalehdon Kievarissa perijantaina 18.7. kello 12.00. Tuu kuuntelemmaan ja muistelemmaan!