Kaikki nuoret on pidettävä kyydissäKaikki nuoret on pidettävä kyydissä
1.10.2014Viime kesänä Helsingin Sanomien mielipidepalstalla kirjoitti oman nuorensa tilanteesta huolestunut äiti nimimerkin turvin. Lähestyin kyseistä äitiä, koska halusin, että hän näkee erään kirjoitukseni, jossa viittasin hänen koskettavaan tarinaansa. Äiti vastasi minulle sähköpostitse ja kävimme läpi nuoren tilannetta vielä tarkemmin. Huolemme oli yhteinen: kunpa yksikään nuori ei tipahtaisi kyydistä.
Hallituksen kärkihanke eli nuorisotakuu on saanut osakseen paljon kiitosta, mutta myös kritiikkiä. Monet kriitikot sanovat, ettei hanke ole onnistunut tavoitteissaan, koska nuorisotyöttömyys on edelleen korkealla. On totta, ettei nuorisotakuulla ole onnistuttu poistamaan nuorisotyöttömyyttä tai muita nuorten ongelmia, mutta turha tämä ponnistus ei suinkaan ole. Ilman nuorisotakuuta nuorisotyöttömyyslukemat olisivat vieläkin hurjemmat eikä eri hallinnonalojen väliseen yhteistyöhön olisi saatu sitä tehoa, joka sinne nyt on rakentumassa.
Nuorisotakuun ohuimmalle kehitykselle jäänyt osio on ollut sosiaalinen kuntoutus. Tällä tarkoitetaan erityisesti niitä nuoria, joiden elämässä koulutus tai työpaikka ei välttämättä ole ensisijainen vaihtoehto. Näille nuorille pitää ensin saada apua elämän perusasioissa. Monilla voi olla mielenterveys- tai päihdeongelmia, joiden hoitaminen on välttämätöntä ennen työn tai koulutuspaikan vastaanottamista. Emme kai halua valmiiksi vaikeassa elämäntilanteessa olevalle nuorelle uutta epäonnistumisen kokemusta, jos opiskelu ei onnistukaan tai työssä pysyminen ontuu?
Tähän tilanteeseen avuksi voi tulla juuri eduskunnalle annettu uusi sosiaalihuoltolaki. Tällä lainsäädännöllä pyritään vahvistamaan nuorten osallisuutta, heille tarjottavia palveluja ja niiden oikea-aikaisuutta. Moni nuori tarvitsee aluksi rinnallakulkijan, joka auttaa ja tukee. Ne, jotka sanovat tätä kalliiksi ratkaisuksi voivat miettiä, millaisen hinnan maksamme siitä, kun nuori ihminen jää jopa lopullisesti vuosikymmeniksi ulkopuoliseksi yhteiskunnasta. Taloudellinen lasku on valtava - inhimillinen lasku usein mittaamaton.
Mikä sitten muuttuu? Lain tarkoitus on, että kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat nuoret hyötyisivät nuorisotakuusta eivätkä putoaisi avun piiristä. Palvelutarpeen arviointi tehdään jatkossa jokaiselle sosiaalihuollossa ensimmäistä kertaa asioivalle henkilölle. Jokaiselle nimetään omatyöntekijä ja sosiaalinen kuntoutus määritellään laissa. Työvoimahallinnon viranomaisten ja terveydenhuollon on tehtävä yhteistyötä niin, ettei nuoren itsensä tarvitse toimia viestin viejänä, kun asioiden järjestelyyn tarvitaan apua useammalta taholta. Asiakkaat ovat toivoneet, että olisi edes yksi työntekijä, joka tietäisi juuri 'minun tilanteeni' ja että asiat selvitettäisiin heti, kun apua lähdetään hakemaan, eikä vasta kuukausien tai jopa vuosien päästä.
Olen äärimmäisen iloinen, että hallitus päätti todella panostaa ennaltaehkäisyyn ja viedä sosiaalihuoltolain osana ensi vuoden budjettia eduskunnan käsiteltäväksi. Monessa puheenvuorossa lain valmistelun aikana vaadittiin kaikista uusista lainsäädäntöhankkeista luopumista talouskurjuuden takia. Oma vastakysymykseni on, kannattaako säästötalkoot todellakin aloittaa yhteiskunnan heikoimmista ja näin pahimmillaan vahvistaa noidankehää? Onneksi hallitus ei luopunut tästä lakihankkeesta.
Helsingin Sanomiin kirjoittaneen äidin viimeisin sähköposti toi iloisia uutisia: hänen nuorensa oli monen yrittämisen jälkeen saanut viimein opiskelupaikan ja koko perhe oli riemuissaan. Äidin mukaan nuori, joka oli yhä enemmän viettänyt aikaansa nukkuen ja omiin epäonnistumisiinsa takertuen, pursusi nyt iloa ja energiaa. Yhdenkään nuoren ilo ja energia ei saa jäädä piiloon, sillä pienenä kansakuntana emme selviä ilman näiden nuorten osaamista ja osallisuutta. Kaikki ovat hyviä jossakin - kyse on vain oman lahjakkuuden, oman polun löytämisestä.
Susanna Huovinen
peruspalveluministeri, kansanedustaja (sd.) Jyväskylästä
