Alakoulun antimia

Puhtaus on puoli ruokaa, sanotaan. Meillä oli ainakin ensimmäisellä luokalla kynstarkastuksia. Jos kynnet oli päässy venähtämmään liika pitkiks ja vielä oli mustat kynnenaluset, joutu luokan etteen seisomaan. Meille oli opetettu laulu tämmösiä tappauksia varten. "Kynnet ei saa olla pitkät niin kuin oravalla, eikä myöskään lika, musta minkään kynnen alla." Siinä tämä manikyyrit unneuttanu sitten seiso ja esitteli niitä pitkiä kynsiään. Toiset istu pulupetissa ja laulo valistuslaulua. Miten lie menis läpi tänä päivänä. Kotona isä kyllä huomautti herkästi pitkistä kynsistä. "Sullahan on het elättikynnet", se sano.

Terveyvestäkin pijettiin huolta, saatiin rokotuksia ja lääkäri syynäs. Terveyssisar tuli koululle ja istu opettajan pöyvän takana rokottamassa. Siihen vain terveyssisaren polovien päälle mahalleen ja piikki ronkkaan. Opettajan pöytä sai toimia yksityisyyven suojana. Toinen rokotus oli semmonen, että laitettiin heftalappu rintaan, sen alle ensin jottain rokotetta. Se piti iltasella ennen nukkumaan mennoa repästä pois. Minä en saanu äntiin. Pelekäsin, että se ottaa het hirveän kippeästi. Seuraavana aamuna koulun pihalla toiset kuulu puhuvan ettei se ota kippeästi ku äkkiä nykäsöö. Taisin olla ainua, jolla oli vielä hefta rinnuksessa. Pakko se oli ottaa pois, oppitunti oli justiin alakamassa. Juoksin itku kurkussa ulukohuoneeseen ja sain jotenkin ujutettua käin puseron kauluksesta sissään ja repästyä heftalapun irti. Ei siinä käyny mitenkään ja asia oli pois päiväjärijestyksestä. Piti tuommosenkin asian takia murehtia yks päivä!

Lääkärin syyni tapahtu vähän niinku liukuhihinalla. Koko luokka, tytöt ja poijjat seiso rivissä alushoususillaan. Ei ollu tietoa yksityisyyven suojasta. Lääkäri kuluki ja kuunteli jokkaista tetoskoopilla. En tiijjä mikä oli tarkotus ku se räpsäytti jokkaisen alushousun kuminauhaa. Jospa se halus vain tarkistaa pittääkö paikkasa: poika, pitkät lahkeet, tyttö, lyhyset lahkeet.

Semmonenkin oppiaine oli ku ympäristö-oppi ja askartelu. Yhellä tunnilla kysyttiin: Mikä sinusta tulee isona? Tuskin sitä oli kukkaan vielä kovin palijon ehtiny aatella. Minä taisin sannoa, että opettaja. Ei tullu muutakaan mieleen. Sitten yks poika sano reippaasti:" Minusta tulloo jätkä!" Opettaja rupes het selittämmään, että hän tarkoittaa varmaan metsätyömiestä.

Arvotuksia kyseltiin toisiltammo yhellä lukutunnilla. Oikea vastaus on vaikea hoksata, on ne niin ovelasti keksittyjä. Niinku sekin "pieni lintu liinaharja seinän läpi lentelee". No sehän on silimäneula, jossa on lanka silimässä ja sillä neulotaan kangasta. Yks meistä oppilaista viittas innokkaasti ja sai esittää arvotuksesa: "Hengetön hangella huokuu. Mikä se on?" Eihän meistä kukkaan tienny. No, se ilimotti ilosesti vastauksen:"Se on paska!" Kyllä meitä nauratti, tirskuttiin kourapohojaan. Minä ainakin vähän säikähin, miten se tohti sannoa ruman sanan opettajan kuullen. Mutta tais se vilahtaa hymynhäive opettajankin suupielessä ja asia sivvuutettiin tyylikkäästi.

Kolomatta tai nelijättä luokkaa käytiin kuuvennen luokan kans samassa luokkahuoneessa. Sillä aikaa ku ylemmällä luokalla oli esimerkiks maantietoa, myö nuoremmat tehtiin jottain kirijotustehtävää. Siinä kuuli toisella korvalla kertomuksia eri maista ja valtioista. Vähän nauratti yhen oppilaan muistikatko. En muista mistä maasta oli puhe, mutta elinkeinoja ja kasvillisuutta piti vissiin esitellä. No, tämä ilimotti, että siellä kasvaa kangaspuita. Piti sannoa puuvillapensaita. Oltiin siinä oikeilla jälillä, kangastahan puuvillasta tehhään.

Syömätapoja opeteltiin ruokaillessa. Opittiin, miten maitoperuja pistellään ääntä kohen. Ei ryystetä eikä maiskutella ja suu pijetään kiinni pureskellessa. Ruoka oli lusikalla syötävää, niinpä veiten ja kahavelin käyttö jäi siinä vaiheessa opettelemata. Alaluokilla syötiin peltikupista. Pulupetin kans nostettiin linkulla vaakatassoon ettei vellit kaatunu sylliin. Kottoa vietiin ruokaliina pulupetin kannelle. Ruokana oli puuroja, velliä, hernekeittoa ja lihaperuja. Minun kävi hyvin syönti kaikkia, ei tullu mittään huonoja kokemuksia. Lihaperut varsinkin oli oikein hyviä.

Ensin ruoka siunattiin ja syönnin jäläkeen kiitettiin. Lämmin ruoka saatiin koulusta, voileivät ja maito tuotiin kottoa. Mulla oli maitoa ruskeassa yskänlääkepullossa. Joku oppilas kiitti ruuasta:" Kiitos Jeesus ruuasta, leipä ja maito olikin iteltä." Siinä oli vilipittömästi järkeilty ja osotettu kiitokset kohalleen.