Ei lämmin luita riko

Olin sillon toisella kymmenellä ja välillä olevinani jo aikaihiminen. Ruukasin aina pyhänä käyvvä serkkujen luona, millon Linijalassa, millon Päivälässä. Oli aika kova pakkanen, olin lähössä käymään Päivälässä. Äiti laitto völijyyn kahen litran hinkin uutta maitoa. Olin tellänny oikein pyhäkamppeet päälle, hammeen ja uuvven villapuseron. Laiton paksut sukat, arvelin, että niillä pitäs tareta. Anita-serkulta saamani paksu villakangasulsteri päälle ja virkattu myssy päätä lämmittämmään. Joulupukin tuomat kauniit sormikkaat oli pehemosta nahkaa ja hyvin istuvat.

Lähin kävelemmään kylälle päin. Alakumatka meni hyvin, aurinko paisto, oli kaunis pakkassää. Ja kylymä. Puolimatkassa pakkanen alako tuntumaan poskipäissä ja polovissa. Sormetkin oli ihan tönköt. Kauniit, tiukat nahkasormikkaat ei palijon lämmittäny ja kylymä hinkin sanka pyssäytti verenkierron. Ei auttanu, vaikka vaihto kättä ja lämmitti niitä vuorotellen taskussa. Maripan kohalla sormet alako olemaan jo jäässä. Aattelin, että tähän lumipalteeseen nyt sitten vissiin tuuperrun käs uusmaitohinkin rippaan jäätyneenä. Alako itkettämmään ja kyyneleet kohomettu saman tien silimäripsiin. Jotenkin minä kompuroin hinkkini kans sen loppumatkan. En oikein muista miten minut sulatettiin, mutta onnistuhan se, koska vielä tänäkin päivänä veri kiertää.

Tuvat oli siihen aikaan talavella kylymiä. Kyllä sai "lyyvvä koksia piisiin", niinku isä ruukas sannoa. Monessa huushollissa ves'sangon paikka oli ovensuupenkillä. Aamulla,  kirreän pakkasyön jäläkeen piti napulla särkeä jää että sai vettä kahavipannuun. Siitä ku hörppäs raikasta jäävettä ni lähti päivä hyvin käyntiin. Meillä oli hella, leivin uuni ja kammarissa ensin Porin Matti, myöhemmin kakluuni. Yhtenä päivänä tulin koulusta. Ku aukasin tuvan  oven, ni siellä hais littuloota. Ihimettelin, missä sitä oli tehty ku ei ollu leipomispäivä eikä hellassakkaan näkyny olevan valakeata. Äiti oli lämmittäny kammaria ja hoksannu laittaa littulootan kuumaan kakluuniin paistumaan. Siellä se oli hautunu kypsäks ja maukkaaks. Kesällä leivinuunin lämmittämisessä piti olla tarkkana, varsinkin jos oli ollu pitkään kuivaa. Pärekattoa kasteltiin, ettei se syttyny kipinästä palamaan .

Polttopuuta meille otettiin Salonpäästä. Murron Heikki ajo hevosella rankakuormia järven jäätä pitkin. Minusta ne ranganajopäivät oli het ku juhulaa. Äiti oli laittanu hyvät, tukevat rahteerit, oli lihapulliakin ja riisryynipuuroa ja puolukkasoppaa.

Martti-kummi kerto, että sillon ku minua ristittiin, helemikuussa -51, isä oli lämmittäny tuvan het niin kuumaks, että ristiäisvierailta oli hiki kaatunu päältä. Papiltakin, Harald Oksaselta, oli hiki tippunu leuan nenästä. Olivat sitten tietysti pahotelleet sitä että oli tullu lämmitettyä vähän liikaa. Oksanen oli vain sanonu, että ku hän talavisoassa oikein paleli ni hän oli päättäny, ettei millonkaan ruppea liiasta lämmöstä valittammaan.

Tuulikki Rauma