Tervaniemestä Nopolanjoelle

Osa 6. Palataanpa risteykseen ja tsekataan kylän raitin, myös koulutieni, vasen puoli. Heti ekatontilla on suuri tyhjä tila palaneen kaupan jäljiltä ja sinne takaosaan on noussut uusi Esso-huoltoasema baareineen. Asemaa isännöi Anttilan Jussi, joka eräänä iltana tuli meille Linjalaan ja siinä jutustelun päätteeksi kysyi minulta että "olenko koskaan ajatellut lähteä öljyalalle". Sellainen Rasva-Nipan vakanssi olisi ollut tarjolla. Elämä on täynnä tiehaaroja ja valintoja. Entä jos olisin suostunut? - Siinä yksi.

Seuraava on valkoinen jykevä Osuuspankin talo. Pankinjohtajana oli silloin Jouko Rajala. Sen jälkeen Pentti Sillanpää kymmeniä vuosia. Hän, samoin kuin kirjastonhoitaja Terttu-vaimo onnistuivat pitämään jännän lounaissuomalaisen murteensa. Se ei kyyjärveläiseen kielenkäyttöön koskaan mukautunut. Aviopari joka tahollaan vaikutti merkittävästi kyyjärveläisten elämään vuosikymmenet.

Vieressä niinikään valkoinen rapattu Lauri Parkkosen talo. Lauri oli muurari, joten pintaratkaisu oli ymmärrettävä. Sitten pienehkö kaksikerroksinen Matkustajakoti Maili/Kirjakauppa, pitäjänään Saima Marippa. Toisessa kerroksessa oli tulipalojen aikaan paikallinen "tutkimuskeskus" jossa poliisit asuivat ja kuulustelut hoitivat. Seuraavaksi Palenius, jossa oli kylän yksi baareista. Sitten Penttisen kookas valkoinen autokorjaamo asuintiloineen. Edelleen Kaisa ja Eino Pohjosen asuin-/liikerakennus. Kaisa oli parturi-kampaaja ja Eino hoiteli kodinkoneliikettä. Jossain vaiheessa sieltä saattoi kukkiakin ostaa.

Vieressä Olli Aaltosen korkea liike-/asuinrakennus, jossa oli apteekki ja sähkötarvikeliike. Vaimo Martta pääasiassa huolehti liikkeen pyörityksestä ja Olli oli enemmän käytännön asennustöissä. Aaltosen vierestä lähti vasemmalle sivutie, jonka varrella oli ainakin Mäkelän talo ja Harjula (Lahtinen). Sitten Viljo Honkosen asuintalo ja kauempana pitkä puutyöverstas pääty tielle päin. Sen sijainnista käytiin 50-luvulla lihava riita seurakunnan kanssa. Se oli liian lähellä rajaa ja seurakunta vaati sitä jopa purettavaksi. Muistaakseni se siinä kuitenkin ehjänä säilyi, joten jonkinlainen sopu aikaan saatiin.

Kiistan keskellä valmistui viereiselle tontille kuuluisa "kerjäläiskirkko". Nimi juontaa siitä, että kirkkoherra Martti Martikainen kierteli ympäri maata ja "kerjäsi" varoja kirkolle. Saatujen varojen osuus rakennuskustannuksista oli merkittävä. Vihkiäisissä meidän luokalla oli lauluesitys. Siellä me urkuparvella odottelimme varmaan kolme tuntia vuoroamme ennenkuin pääsimme osaltamme vihkimismenot täydentämään. Joitakin vuosia myöhemmin vihittiin sankarihaudan patsasveistos. Arvokas tilaisuus puheineen, jota serkku-Teuvo ja Niemisen Leena eivät suuremmin noteeranneet vaan hyppäsivät pituutta siinä vieressä hiekkakäytävällä. Täti-Kaisa sanoi hävenneensä silmät päästään.

Kirkon vierestä vasemmalle menee sivutie, jossa ovat Honkosen talot. Sitten peltoaukean jälkeen Päivölä (Lehtolan talo,) jossa oli jonkin aikaa myös kirjasto. Sitten Koskinen, jonka vanhaisännän (Matin) kanssa ajoin niillä paikkeilla nokkakolarin polkupyörällä. Matti oli tällainen seiskavitonen ja minä siihen aikaan niin pieni että ajoin ns. rungon välistä, kun päältä ei vielä ylettynyt, eli vähän huteraa molemmilla. Olin viemässä isälle kahvia ja eväitä sahalle. Muita liikkujia ei tiellä silloin ollut. Vastapäätä sitä tien toisella puolella on alueen kauppa, (Metsäranta, Kokkinen, viimeksi Pölkki). Kaupan ulkorakennusvarasto oli pyromaanivuosien viimeisin kohde. Kynnöspellon yli menneitä jälkiä tutkittiin tiiviisti viranomaisten toimesta. Silti nekin selvittämättä jäivät. Kun edellisessä jaksossa "kuljin" tällä kohtaa siellä rannan puolella, niin tämä kauppa jäi huomaamatta. Mutta sitten taas tien vasemmalle puolelle.

Autoilija Pentti Toppinen asui seuraavassa talossa. Pentin kanssa teimme monta propsikuormaa ja veimme ne Pietarsaareen tai Kokkolaan Yksipilajaan. Sitten tulee Viisala (Möksy). Eero-poika esiintyykin jossain aikaisemmassa osassa supliikkimiehen roolissa. Parisataa metriä ja tulee Pakka (huonekaluliike). Vieressä Lahden talo. Isäntänä Toivo, kansan kielessä Villen Matin Toivo. Hyvin erikoinen ilmaisu - eipä sillä, Kieräperällä asusti Ellun Matin Aaro.

Lahden talon pellon takana oli urheilukenttä. Kentän vieressä todella suosittu Kyvyn lava, joka huippuvuosinaan veti jatkuvasti tuollaisia 300 hengen yleisömääriä. Näiden vasemmalle puolelle rakennettiin 60-luvun alkupuoliskolla uusi koulukeskus, jolloin vanha Nopolan koulu siirtyi historiaan ja myös syrjäkylien lapsia alettiin uudessa koulussa opettaa. Edelleen kohti jokea matkatessa tulee kuorma-autoilija Martti Koskelan talo.

Sen jälkeen ollaankin jo joen partaalla. Vasemmalle lähtee sivutie, jonka päässä metsän rajassa on Talasmo. Heti alkupäässä oikealla on taksimies Tauno Noposen talo, jossa hän opettaja-vaimonsa Kertun (Mattila)  kanssa perheineen asuu. Kellarikerroksen leipomon maukkaat sokeriset "papin leuat" olivat ykköshankinta silloin kun joskus sattui rahaa olemaan. Vieressä tien suuntaisena on vanha pitkä punainen talo (Noponen, myöh. Tarvainen), alapihalla ulkorakennus, jonka heinäladosta kerran kevättalvella heiniä hevospelillä hain. Tauno varmaan jotenkin asiaan liittyi koska hänelle nuo heinät maksoin.

Nyt nuo paikat ja maisemat ovat kovasti  muuttuneet. Kesäaikaan tämä entinen koulutieni on todella kaunis ja kevyen liikenteen väylä sopii nätisti kokonaisuuteen. Kirjasto on löytänyt mainiot tilat ja on tarjonnaltaan ja laitteiltaan parhaita kokemiani, ainakin jos paikkakuntien koko huomioidaan. Koulukeskus liikuntahalleineen on sekin "mitat täyttävä" ja muutenkin puitteiltaan ja työskentelyltään aikansa kärjessä. Löytösen kellarisementtivalimosta on kasvanut suuri valtakunnallinen toimija BetSet - pitäjän sydän ja keuhkot. Ja ihmiset - mukavia ja tarvittaessa avuliaita, ikäänkuin tuo ominaisuus olisi kaikki nämä vuosikymmenet siellä tärkeänä ominaisuutena säilynyt.

Taisto Kotka