Minä ja Mannerheimi

Sauna on ollu ennen vanhaan monen syntymäpaikka. Martti- kummikin on syntyny savusaunassa vuonna 1931. Sen verran siitä tiijjetään, että paarmuskana oli Kivelän Maija eli Maria Pakkanen. Maija oli minun äitin mummu. Maija oli lapsenpäästön jäläkeen istahtanu saunan porraskivelle ja vejelly piipusta vankkoja sauhuja het ku ketun häntiä.

Teuvo, minun vanhempi veli synty vuonna 1946. Isä ja äiti asu sillon Kivelän Hilta-tätin luona. Myöhemmin isä rakenti oman talon, Koivikon. Kivelän kammarissa Teuvo synty ja arvatenkin kätilö oli apuna. Paino oli alle kolome killoa. Isä oli menny Kankaanpäähän sanomaan: "Poika sieltä tuli, mutta se on vähän pieni." Alakuvaikeuksista huolimata siitä kasvo tomera pikkumies, joka sano västäräkkiä räkkärölliks ja oli ihastunu naapurin Valmaan ja sano meneväsä sen kans naimisiin. Poikaa närkästytti kovasti ku ilimaantu kilipailija, ja niinhän siinä kävi, että Esa vei Valman.

Nuorempi veli on syntyny oikein Karstulan sairaalassa. Siitä käynnistymisestä minäkin muistan jottain, olinhan jo seittemän vanha. Se oli heinäkuun alakua. Oltiin eellisenä päivänä Lehtolan rannassa pyykillä. Oli lastattu pyykit kottikärryyn ja kolisteltu polokua pitkin rantaan. Iltasella äiti laitto vielä leipätaikinan tulemaan. Aamuyöllä heräsin, aurinko oli jo noussu. Äiti seiso minun hetekan vieressä. Se peitteli minua paremmin ja silitti tukkaa. "Nuku sinä vain, Kerttu-täti tulloo tänne kohta kotimieheks", se sano. Ei se sanonu mihin oli lähössä, mutta ymmärsin, että nyt se laps syntyy. Minua vähän itketti, nenässä pisteli siihen malliin.

Illan kuhujassa poika sitten synty ja kuulemma aika heleposti. Ei ollu erikseen synnytyssalia. Kolome äitiä oli samassa huoneessa. Viereisen sängyn laijjalla selin istunu oli säikähtäny: "Nytkö se jo tuli ja minä en tienny mittään!"

Seuraavana päivänä isä lähti poikaa kahtomaan ja minä pääsin völijyyn. Laitettiin pyhäkamppeet päälle, Vieno-täti katko muutaman juhannusruusun oksan Kankaanpään aitan päässä kasvavasta puskasta. Se oli kaunis ja piikikäs onnittelukimppu. En muista siitä käynnistä palijon mittään. Vissiin minä varovasti kurkistin uutta tulokasta. Sen muistan, että äitin kans ihasteltiin ja ihimeteltiin keltasia ruusuja, jotka Niemisen Suoma oli tuonu. Että oli olemassa muitakin ku punasia ja valakosia ruusuja. Isä lupas minulle, että käyvvään sitten yhessä hakemassa äiti ja poika kottiin. Isän töijjen jäläkeen meijjän piti lähteä. Aamupäivällä ruvettiin Kerttu-tätin kans siivoammaan tuppaa. Olin kartanolla puistelemassa mattoja ku vaalea Popeda seisahtu meijjän kohalle. Äiti nous autosta laps sylissä. Maton puistelu jäi sikseen ku tormasin tätille ilimottammaan. Täti ei ensin uskonu mutta lähettiin menemään perävilikkaa tulijoita vastaan. Äiti olikin saanu kyyvvin Viitalan Armaksen pirssissä ku Kyyjärvelle oli muitakin tulijoita. Vauvvan koppa oli valamiina ja poika pääs siihen köllöttelemään. Olin vähän pettyny ku en päässykkään auton kyyvvissä kirkolle.

Minun syntymästä on monenlaista juttua. Olin pistäny kovasti hanttiin. Totta minua tympäs tulla yöllä tammikuun pakkaseen. Melekein 5-vuotias Teuvo oli viety Lehtolan mummulaan hoitoon. Oli ollu siitä ja pikkusisaruksen syntymästä niin hämmennyksissään, että oli tullu littonen lykkä housuun. Koivikon kammarissa oli kätilön lisäks tukena Kerttu-täti ja Kivelän Hilta-täti. Nykysin synnytystuki on nimeltään doula. Varmaan tätit ois ollu olevinnaan jos ne ois tienny olevasa niin hienolta kuulostavan viran haltijoita. Äiti muisteli joskus, miten nämä oli koittanu helepottaa synnyttäjän vaivoja. Se puhu, että hänen pisti niin vihaks ku oli oikein kovat poltot ni doulat rupes laulamaan." Öinen tuulonen vienosti henkää, kukkii kauniina omenapuu. Sano pois sinä soittaja sentään, ketä kutsuvi soittosi tuo." Päätin sitten syntyä kahen jäläkeen aamuyöstä. Semmonen huhu liikkuu, että olivat het kertoneet minulle Mannerheimin kuolleen pari päivää aikasemmin. Olin kysyny, että kuka se semmonen Mannerheimi oli. Suuresti eppäilen tuliko nuin kysyttyä. Mutta voi se olla tottakin. Ei sitä vastasyntyny voi kaiken maaliman Mannerheimia tuntea.