NopolaNews 1.0 (2005 - 2012)
 
Hokkalalaisten kulttuurin piirit osa 3 (Kertojana Hannes Keskitalo)Hokkalalaisten kulttuurin piirit osa 3 (Kertojana Hannes Keskitalo)

Hokkalalaisten kulttuurin piirit osa 3 (Kertojana Hannes Keskitalo)

19.9.2020 Hokkalan kyläyhdistys ry/Mirjam Iiruu ja Päivi Peltokangas/Hannes Keskitalo

 

MUSIIKKI- JA VIIHDEKULTTUURI:

Musiikin taitajia ei ole Hokkalassa montaa tiedossa. Kalle Lassila soitti kanteletta ja harmonia ja lauloi virsiä hautajaisissa. Laina Kotanen soitti harmonia. Arvo Nivala oli nuorena ollut viulunsoiton opissa Lapualla. Hän soitti vanhana eläkeläisten orkesterissa Kokkolassa. Päivi Peltokangas tapaili säveliä kosketinsoittimella. Koulussa laulettiin virsiä ja maallisempia lauluja. Koulussa oli pakko laulaa laulukokeessa, mikä oli kauhistus osalle oppilaista, kun toiset olivat kuuntelemassa. Kirkossakävijät kuulivat urkujen soitantaa. Häissä ja tansseissa kuultiin elävää musiikkia, milloin milläkin kokoonpanolla. Kun radiot tulivat käyttöön, sieltä kuultiin monenlaista musiikkia. Arvo Peurasella oli 1950-luvulla veivillä vedettävä gramofoni, jolla soitettiin sen ajan populaari musiikkia, kuten Lännen lokari tai taipaleella muuan reissumies.

Kirjallisuutta Hokkalassa kylän synnystä 200 vuotta eteenpäin ulottuvalla jaksolla ei ollut, mutta ei ollut lukutaitoakaan. Ensimmäiset kirjat olivat hengellisiä kuten Raamattu, katekismus, virsikirja. Sitten 1900-luvun alkupuolella, joku tilasi sanomalehden. Keskisuomalaisen edeltäjän. Kirjatossa ei kukaan käynyt, eikä ne olleet tavoitettavissakaan. Kansakoulun tultua pakolliseksi, tulivat oppikirjat. Sitten aikojen kuluttua tuli Möksyn Hongolle räätäli Matti Lassilan taloon Alajärven kunnankirjaston sivupiste n. 2 km päähän Hokkalasta. Jotkut hokkaset kävivät lainaamassa sieltä kirjoja. Hokkalan koulun myötä tuli pieni koulukirjasto. Historian tunnilla opettaja luki kirjaa "Kumpujen yöstä". Kyyjärven kirjastosta muutamat pojat hakivat kirjoja polkupyörillä 14 km päästä. 1960-luvulla Alajärven kirjastoauto alkoi käydä Möksyn koululla n. 3 kilometrin päässä. Hokkasten kotikirjastot olivat niukkoja. Hokkalan heittopistelaatikossa Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan lehdet kohtasivat: Keskisuomalainen, Ilkka ja Vaasa. Lisäksi tulivat Nyyrikki, Perjantai, Hevosviesti, Maaseudun Tulevaisuus, Viikkolehti, Seura ja vähän aikaa Kansan Uutiset. Lisäksi tulivat Viiden Kunnan Sanomat, Järviseutu, Kyvykäs, Tex Willer, Villilänsi, Viidakko ja Hymy.

Erään talon vintiltä löytyi kylän ensimmäinen radio. Siinä oli puinen laatikko, missä oli kaksi nappulaa ja kun toista pyöritti vaihtuivat numerot pienessä ikkunassa. Laatikon päälle oli laitettu aivan kuin pystyyn nostettu paistinpannu, mikä oli kovaääninen. Radio oli kai 1920-luvulta. Ennen kuin Hokkalaan tuli 1955 sähkö, radioita piti kuunnella anodin tai akun ja muuntajan avulla. Kun Arvo Nivala sitten kun oli saatu sähköt, hitsasi verstaallaan, kuului radiosta rätinä, joka peitti ohjelman alleen koko kylässä. Alkuaikoina kuunneltiin vain uutiset ja jumalanpalvelukset, ettei anodi kuluisi. Markus-sedän lastentunti oli suosittu pikkuväen keskuudessa. Sota-aikana Moskovan Tiltu puhui ohjelman päälle propakanda häirintää. Myöhemmin radiosta kuului suositut jännitys kuunnelmat Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaa Korkin seikkailut, Hyvää iltaa nimeni on Cox ja Hyvää iltaa nimeni on yhä Cox ja Baskervillen koira, Iltatuulen viesti, Aikamiesten laulamana pysyi kuukaudesta toiseen hittilistan kärjessä.

Ensimmäinen televisio kylällä oli Lauri Uusimäen talossa Onnelassa. Tupa oli täynnä kyläläisiä ja ohjelma katsottiin heti, kun se alkoi lähetyksen loppuun klo 21:een. Vaati hyviä hermoja talonväeltä, kun pirtissä oli kaiken iltaa vieraita. Tätä ennen kun kylällä ei ollut tv:tä muutamat pojat hiihtivät Valkeisjärven kautta n. 10 km päähän Huumarkankaaseen katsomaan pikaluistelun maailmanmestaruus kisoja. Oli hyvä hankikeli. Pojat kävivät myös polkupyörillä Fosbakassa katsomassa Ruotsi-Suomi yleisurheilumaaottelua n. 10 km päässä Hokkalasta.

Elokuvia käytiin Hokkalasta katsomassa 3 kilometrin päässä sijaitsevalla Möksyn pienviljelijäyhdistyksen talossa. Kiertävät elokuvien näyttäjät esittivät niitä. Näyttämölle pingotettu kangas ei ollut aina järin suuri, mutta kuitenkin riittävän iso. Elokuvamainokset naulattiin Onnelan vanhan navetan päätyyn, joka sijaitsi 5 metrin päässä maantiestä. Ne antoivat väriä kyläkuvaan. Möksyssä näytettiin 1950- ja 1960-luvulla mm. seuraavia elokuvia: Pekat ja Pätkät, Nummisuutarit, Sotilasfarssit kuten Miljonäärimonni ym. Mestarietsivä Kalle Blomkvist, Lännen lokarin veli, Komisario Palmut, kovaa peliä Pohjolassa, Ylijäämänainen, Varsovan laulu, Hopeaa rajan takaa, Seitsemän veljestä, Tuntematon sotilas, Sissit esitettiin Kuoleman seurantalolla. Kun televisio tuli se vei katsojat kiertäviltä elokuvanäyttäjiltä. Möksyn pienviljelijäyhdistyksen talolla kävi voimamies Wiljami Hautaviita, jota hokkalaisetkin menivät katsomaan. Hän suoristi hevosenkengän käsissään ja väänsi rautatangon mutkalle, sen toinen pää oli lattiassa kiinni ja toinen pää hänen hampaissaan. Hän teki muitakin voimatemppuja. Myös taikuri esiintyi. Mäkelän Yrjön pihassa esiintyi sirkus. Siellä oli puhuva nainen, josta ei ollut jäljellä muuta kuin pää pöydällä. Hän sanoi syövänsä ruokanaan 5 kiloa raakaa hevosenlihaa päivittäin. Oli myös fakiiri, joka käveli paljain jaloin murskattujen lasinpalojen päällä ja laittoi itsensä seljälleen lasikasan päälle. Hän myös nieli tulta. Sitten oli taikuri, joka laittoi naisen leijumaan ilmassa selällään. Tempuissa oli ihmettelemistä. Hokkaset osallistuivat myös Möksyn pienviljelijäyhdistyksen talolla pidettyihin kesäjuhliin. Niissä ei paljoakaan puheita pidetty, vaan keskityttiin pihalla tapahtuviin aktiviteetteihin, jollaisia olivat mm. Yleisurheilu kolmiottelu, tikanheitto, hevosenkengänheitto, 100 m juoksu, 1500 m juoksu, pyöräkilpailu Talasjärvelle ja takaisin. Kerran oli Arvo Peuranen kääntänyt polkupyörän sarvet nurinkäsin, että ne muistuttaisivat kilpapyörän sarvia.

Lasten leikkejä Hokkalassa olivat uimaleikit, piilosilla olo, pallopelit, ruutuhyppy, Villin lännen leikit Niivin vainiossa ja talvella mäenlasku ja lumileikit.

Mauri ja Rauno Uusimäki olivat luonnonlahjakkuuksia piirtämisessä. He piirsivät mm. omintakeista Tex Willeriä, jos ei muuta paperia ollut, niin apulantapussista repäistylle ruskealle paperille. Myöhemmin myös Pasi Nivala on taitava piirtäjä ja kynäruiskumaalari.

 

Hannes Keskitalo