Tervahautoja löytyy Hokkalan ympäristöstä muutaman kilometrin säteellä lukuisia, joten tervaa on poltettu voimaperäisesti näillä seuduilla.
Mattilan tilan pelloilla on mastopelto niminen pelto. Lieneekö siltä kohdalta otettu laivanmastopuita, vai onko siitä kulkenut talvitie, jota pitkin mastoja on rahdattu rannikolle. Voi olla myös, että siinä on ollut mastopuiden laani.
Viime sotien aikana poltettiin miiluja hiilenturvaamiseksi häkäpönttöautoille ym. tarkoituksiin. Linkkilä-Huumarkangas pyörätien varressa on lukuisia miilunpohjia, jotka on merkitty karttaan virheellisesti tervahaudoiksi. 1950-luvulla Kalle Parkkonen ja Tauno Kriivarinmäki polttivat Mastopellolla pienen miilun, jotta saatiin hiiliä pajanahjoon.
Metsän uittotyöt antoivat tienestiä Hokkalan miehille. Viljelijät kävivät talvisin metsäajossa ensin hevosilla ja myöhemmin traktoreilla. Jalkamiehille oli hakkuuta ja uittoa. Kuorma-autoille oli puutavaranajoa. Koska ollaan vedenjakajalla, uittoa tapahtui kahteen suuntaan. Hokkalasta viisi kilometriä itään sijaitseva Talasjärvi laskee vetensä Kyyjärveen. Hokkalasta 4 kilometriä etelä-lounaaseen sijaitseva Savonjärvi laskee vetensä Savonjokea pitkin Vimpelin pesäpallokentän vieritse Lappajärveen. Hokkaset osallistuivat molempien suuntien uittoon. Alpa ja Hemmi Saukko osallistuivat Kyyjärvelle suuntautuvaan uittoon. Alpa oli erinomainen uittovitsan tekijä. Vajaa 2 kilometriä Savonjärvestä jokea alaspäin oli pato, elikkä tammi, jonka takana olevalle laanille ajettiin suuret määrät tukkeja ja pinotavaraa talviteitä myöden hevospeleillä monenkin kilometrin päästä. Tammen avulla keväällä vesi nostettiin laanille ja puupinot purettiin veteen ja uitto alkoi kohti Pietarsaarta. Myöhemmin kun puutavaraa alettiin kuljettaa metsistä traktoreilla ja autoilla, sijaitsi laani alempana jokivarressa Möksyssä Leevi Pohjoismäen talon vieressä ja siitä alaspäin muutama satametriä, rakennettiin uusi pato, jonka avulla vesi nostettiin korkealle laanilla. Propsipinot yritettiin työntää katepillarilla hajalleen veteen, mutta se ei onnistunut, vaan pinot jäivät kellumaan kokonaisina veteen. Pikkamiehet joutuivat purkamaan ne käsipelillä vanhaan malliin. Viimeiset uitot Savonjoella suoritettiin 1960-luvulla ja Hokkalankin miehiä oli niissä mukana.
Hokkalan seuduilla ranskalaisomisteinen Enqvist-yhtiö oli merkittävä työnantaja kylän väelle puutavara-alalla. Yhtiö omisti laajat metsäalat ja sillä oli omistuksessaan mm. Lielahden paperitehdas Tampereella. Yhtiö työllisti niin hakkuumiehiä, ajomiehiä ja kuorma-autoilijoita Hokkalassa. Hokkalalainen Emil Kotanen oli yhtiön metsätyönjohtaja. Alajärvellä asuva piiriesimies Kauraniemi kävi 1950-luvulla Emilin pakeilla komealla kiiltävänmustalla kromatulla Buickilla, jossa oli pyöreä vararengaskotelo nokan sivulla. Autossa oli pituutta, sekä korkeutta.
Hokkalan seudulla toimineista muista metsäyhtiöistä mainittakoon Kymi-yhtiö, jonka vakituisena miehenä ja nokkamiehenä toimi hokkalalainen Albinus, eli Alapa Saukko. Pohjanpuu eli Pohjanmaanpuu toimi myös seudulla ja yksityinen metsänomistaja, lääkäri Valter Parviainen, joka taisi olla Keski-Suomen suurin yksityinen metsänomistaja. Viljo Keskitalo sai kerätä hakkuutähteitä polttopuiksi Parviaisen metsästä sitä vastaan, että toimi metsänvartijana. Valtion metsä Linkkilän sydänmaalla työllisti myöskin hokkasia ja siellä oli myöskin Puukkoharjun kämppä. Kerrotaan, että hokkalalainen Eino Huosianmaa eli tuttavallisemmin Rajalan Eino, joka oli tarkka ulkoasustaan, eräänä lauantai-iltana kämpällä oli tehnyt vesikampauksen tummaan tukkaansa, peilistä katsoen totesi: Liian komea työmieheksi.
Kämpät olivat monille muillekin Hokkalan miehille tuttuja. Metsätöissä käytiin jopa Kivijärven Kontumäen kämpällä saakka. Myös Enqvistillä oli kaksi kämppää Perhon Salamajärjellä, minne Hokkalastakin ajettiin polkupyörällä, matkan ollessa yli 50 kilometriä. Viimeinen kokopäiväinen metsätyöntekijä 2010-luvulla Hokkalassa on Mauno Uusimäki, joka mm. ajaa puutavaraa metsistä traktorilla.
Hannes Keskitalo
